Korpelan laivat
Tammikuun 16 päivän 1903 Uudessa Suomettaressa oli kirjoitus
Ilmajoelta. Kun kirjoitus yhtä hyvin koski myös Kurikkalaisia
jäljennän sen oheen: ”Ilmajoelta kirjoitetaan: Korpela Kurikasta on
teettänyt 2 vaunulastia kantavan tasapohjaisen laivan, joka pari
päivää sitten laskettiin jokea myöten tänne ja odottaa
höyrykonetta, josta kuuluu tulevan 10 hevosvoimainen ja jota
parhaillaan valmistetaan jossakin konepajassa.. Laiva lepää nyt Korven
höyrysahan rannassa täällä, kun se kuuluu tulevan valmiiksi alkaa se
säännöllisen laivaliikenteen Munakasta ylöspäin niin pitkälle kuin
pääsee. Laiva kuuluu kuormitettuna ylämainitulla määrällä
kulkevan vain 10 tuumaa syvässä. Tarpeen tuo laivaliikenne onkin
teiden huonouden tähden, eikä sitä estä nykyisin edes sillatkaan,
sillä Reposaarelaisten tukit vei täällä Hannukselan ja Palon sillat
kokonaan, joten kaikki liike on hankalaa.”
Kurikan historia II1 kirjoittaa samasta aiheesta seuraavaa: ” Iisakki
Pihlaja rakensi Kankaan rannassa höyrylaivan nahkurin (Salgren)
veljesten kanssa, ja uitti sen Pukaran kosken kautta Munakan sahalle.
Tarkoitus oli liikennöidä Pukarankoskesta alaspäin. Laiva ei
kumminkaan uinut kuin parina vuotena Munakan ja Pukaran välillä”.
Lehtikirjoituksissa oli kysymys samasta laivasta, hankkeen rahoittajana
toimi Juho Korpela. Moottori 10 hw oli tilattu Tampereen
Pellavatehtaalta, joka myös oli toimittanut kuuluisan Wasastjernan
laivakoneen Seinäjokeen 1870 luvulla..
Artikkelin Uuteen Suomettareen lienee kirjoittanut silloinen Ilmajoen
kansanopiston johtaja Niilo Liakka.
Korpelan laivatouhut eivät pysähtyneet tähän ensi yritykseen, hän
rakennutti omista puutavaroistaan puulaivan Kaskisissa. Tämäkin yritys
päättyi huonosti: laiva hajosi, kölin katkettua, ensimmäisellä
matkallaan jo Mäntyluodossa. Hylyn seisottua satamassa pitkään, se
myytiin romuksi satamamaksuista. Seuraavaksi Juho päätti siirtyä
rautalaivaan. Hän sopi saksalaisen konepajan kanssa rautalaivan
rakentamisesta ja suoritti etumaksujakin laivoista miljoonan markan
verran. Laivaa ei kuitenkaan koskaan nähty Suomessa. Etumaksukin katosi
jonnekin hämärään. Ei jäänyt muuta kuin pitkä ankkurikettinki,
joka oli kiepattu Puunjalostustehtaan pihaan. Kettingillä sitten vuonna
1922 veti 500 suojeluskuntalaista kuulun Santavuoren muistomerkin
Ilmajoen Kapalankankaalle.
Korpelan vastoinkäymiset eivät loppuneet laivakokeiluihin, tulva vei
vuonna 1903 tukit Pitkäkoskea alas Korpelan ollessa estettynä (oli
vankilassa) asiaan puuttumaan.
Huolimatta näistä tappiollisista toimista Juho Korpela hankki
miljoonaomaisuuden metsäkaupoillaan ja monien sahalaitoksensa, joita
oli Kurikassa, Ilmajoella ja Kauhajoella, tuloilla. Hän oli suuri
lahjoittaja paikkakunnan moniin toimintoihin ja isänmaallinen henkilö.
Myös hän lahjoitti edellä mainitun Munakan sahan Iisakki Pihlajalle.
Juho Korpela kuoli vuonna 1931, kuolemansa aikoina hänellä oli
meneillään sellutehtaan rakentaminen Kurikan Pitkäänkoskeen, josta
tuli hänen viimeinen yrityksensä. On mahdollista, että tämä yritys
olisi johtanut Korpelan vararikkoon.
Into Järvinen
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Kurikka-lehdessä 21.11.2009, s. 2.
URN:NBN:fi-fe200912162427
|