Suomalaisen öljynjalostuksen historiaa Seinäjoella
Kantotervasta voiteluöljyä sota-ajan tarpeisiin
Runsaat kuusikymmentä vuotta sitten Seinäjoella tehtiin suomalaisen
öljynjalostuksen historiaa varsin erikoislaatuisella tavalla.
Tammikuussa 1943 Itikanmäellä sijainneessa pienessä
tehdasrakennuksessa alettiin jalostaa kannoista saadusta tervasta
moottoreiden voiteluöljyä. Oy Kanter Ab:n tuotanto kesti vain kolmisen
vuotta, sillä sodan päätyttyä korvikeöljyä ei enää tarvittu.
Lyhyestä historiastaan huolimatta tehtaan tuotteilla oli silloisissa
sodan ja pula-ajan puristuksissa suuri kansantaloudellinen merkitys.
Poikkeuksellisen teollisuudenhaaran takana oli tunnettu öljy-yhtiö
Nobel Standard. Yhtiöllä oli samanlainen tervaöljytehdas myös
Hangossa, jonka toiminta oli käynnistynyt edellisenä vuonna. Lisäksi suunnitteilla oli neljä muuta tehdasta, jotka kuitenkin rauhan
tultua jäivät vaille suurempaa merkitystä. Ulkomaankauppa oli sodan
kestäessä lähes tyrehtynyt ja voiteluöljystä syntynyt huutava
puute. Ilman tervaöljytuotantoa öljypula olisi pahimmassa tapauksessa
saattanut pysäyttää liikenteen ja teollisuuden rattaat kokonaan.
Öljyä kuusi tonnia päivässä
Itikanmäellä kauppalan sähkölaitoksen kupeessa sijainnut
öljytehdas ei suinkaan jäänyt kokeiluasteelle, vaikka Seinäjoen
historia II (s.104) yrityksen vaiheita käsittelevässä luvussaan näin
toteaakin. Helsinkiläisen insinööri Hjalmar Strömin suunnittelemaan
tehdasrakennukseen virtasi mustaa kultaa suurissa astioissa
rautatievaunuissa eri puolilta maata tuhansia kiloja päivittäin.
Kannoista saatua puutervaa jalostettiin kymmenkunnan työntekijän ja
parin kemistin toimesta ajoittain kolmessa vuorossa. Terva keitettiin
kahdessa suuressa padassa, josta kemiallisen prosessin tuloksena syntyi
voiteluöljyä noin 6,5 tonnia päivässä. Sivutuotteina saatiin
moottoripolttoöljyä, väriteollisuuden tarvitsemaa fenolia sekä
tärpättiä. Sen sijaan pikiselle tislausjätteelle ei keksitty
järkevää käyttöä, vaan se ajettiin ohivirtaavaan jokeen.
Tuotteet olivat korkealaatuisia
Tehtaan johdosta ja tuotannosta vastasi kemian maisteri Anders
Ehrström, seinäjokelaisen insinööri Juhana Herttuan toimiessa
kemistinä. Työnjohtajana toimi Gösta Sorkko, konttoripäällikkönä
Eric Söderström ja hänen apulaisenaan Arvid Sjögren.
Tehtaalle saapuneiden tervaerien punnitus ja näytteiden otto kuului
Viljami Syväojan vastuulle. Sittemmin pitkän päivätyön kauppalan
sähkölaitoksella tehneelle Syväojalle annettiin erityinen todistus
josta ilmeni, että yhtiö on hänet kyseiseen tehtävään
valtuuttanut.
Gösta Sorkko toimi sittemmin saman yhtiön, jonka nimi muuttui
Essoksi, omistaman huoltoaseman hoitajana. Arvid Sjögren, edellisen
veli, piti Seinäjoella vuosikymmenet osto- ja myyntiliikettä ja Juhana
Herttua siirtyi Vaasaan ja palveli pitkään Teräs Oy:n koneosaston
osastopäällikkönä.
Valmiit voiteluöljyt kuljetettiin sekä armeijan että
siviilikäyttöön kaikkialle maahan. Anders Ehrström on muistellut,
että mm. postilaitos käytti vuosia Kanterin tuotteita, ainakin
Helsinki-Turku linjallaan. Tuotteet lienevät olleet todella
korkealuokkaisia, koskapa vielä vuonna 1946 tehtaalle saapui Syväojan
muistiinpanojen mukaan jalostettavaksi tarkoitettua puutervaa lähes
300000 kiloa.
Tervasta tuli yhtiölle kultakaivos
Oy Kanter Ab:n menestyksellisestä toiminnasta kertoo sekin, että
yhtiö rakennutti johtajilleen pari asuntoa Puskantien päähän.
Toisessa asui maisteri Ehrström, - joka muuten oli taidemaalari Hugo
Simbergin tyttären mies. Kanter ehti kolmen vuoden olemassaolonsa
aikana valmistaa pitkälti yli 1000 tonnia voiteluöljyä. Kanterin
tuotteilla oli kansantaloudellisesti erittäin suuri merkitys. Pulan ja
puutteen puristuksessa painiskelleet teollisuus ja liikenne olivat
ulkomaankaupan heikosta tilasta johtuen ajoittain hätää
kärsimässä.
Anders Ehrströmin mukaan tervaöljytehtaan omistaneelle Nobel
Standardille korvikeöljyn jalostus oli kaikki nuo vuodet todellinen
kultakaivos. Kerrotaan, että vielä toiminnan päättymisen jälkeenkin
yhtiö käytti Kanterin nimeä ainakin pari vuotta, koska se oli saanut
hyvän ja luotettavan kaiun.
Kuriositeettina mainittakoon, että Kanterin mustanpuhuvat
tehdastilat muuttuivat sittemmin hohtavan valkoisiksi, kun rakennuksessa
aloitti toimintansa maidontarkastamo. Vielä ennen purkamista rakennus
ehti palvella mm. sementtivalimona.
Aki Mäki
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Miilu-lehdessä (Pohjanmaan
historiallisen seuran lehti) 1/2009, s. 52-53.
URN:NBN:fi-fe200912162428
|