Kadonnutta Myllymäenkylää
Ei tarvitse mennä ajassa taaksepäin kovinkaan kauas, kun nykyisen
terveyskeskuksen ja Myllyrinteen vanhainkodin seutuvilla lainehtivat
laajat viljavainiot ja heinäpellot. Oli pieniä asumuksia ja suuria
maataloja. Oli ohi virtaavan Seinäjoen rannassa sahoja, myllyjä,
sähkölaitos ja virvoitusjuomatehdas.
Noista ajoista on jäljellä enää vain muistot. Nykyisyys on
pyyhkäissyt menneisyyden historian lehdille ja tilalle on kohonnut
puistoja ja sairaanhoidon sekä terveydenhuollon palvelupisteitä.
Monenlaista elämää nähneet vanhat rakennukset ovat saaneet antaa
tilaa nykyaikaisille rivitaloasumuksille ja kerrostaloille. Kapea ja
kurainen kyläraitti, jota aikoinaan "liikennöitiin"
hevospelein karjalauman mylviessä iltalypsylle, on saanut pintaansa
mustanpuhuvan asfaltin ja kulkijoikseen toisenlaiset "ammuu-ääniä"
päästelevät "peltilehmät".
Samanlaisen muutoksen on kokenut moni muukin kyläkunta, mutta vanha ja
historiallinen Myllymäenkylä on kokenut sen ehkä täydellisempänä.
Se on joutunut uhraamaan kehityksen alttarille vanhan rakennuskuntansa
ja idyllisen maisemansa lisäksi myös nimensä. Nykyisinhän tuo alue
tunnetaan Huhtalan kaupunginosan nimellä.
Arkistojen kätköistä löytyi kolme vanhaa valokuvaa, jotka kertovat
vanhan Myllymäenkylän asumisesta ja taitavien "timpurien"
kätten töistä. Yksikään kuvien esittämistä rakennuksista ei ole
enää pystyssä. Viimeisenä niistä katosi Petäjämäen talo, vain
muutama kuukausi sitten.
Kadonneet asumukset
Myllyrinteen vanhainkodista hieman pohjoiseen päin, paikalla missä
nykyisin seisoo Mauri Hautasen asuinrakennus, sijaitsi aikoinaan Jaakko
Vaaranmäen (1873-1960) maatalo.
Rakennus valmistui noin vuonna 1907 ja oli hirsirakenteinen. Ajan tapaan
rakennus sai 1920-luvulla rappauksen hirsiensä suojaksi. Rappauksen
suorittivat piirisairaalan rakennustyömaalla työskennelleet muurarit,
jotka iltatöinään tekivät vastaavia töitä useille kyläläisille.
Vaaranmäen tuparati purettiin 1954 Mauri Hautasen rakentaessa tontille
nykyisen asuinrakennuksensa. Sen sijaan vuonna 1748 rakennettu luhti
jätettiin tontille, missä se seisoo tänäkin päivänä kertomassa
jälkipolville talonpoikaisarkkitehtuurin yksinkertaisesta kauneudesta
ja aikansa taitavien rakentajien kätten töistä.
Tämän vuoden alkusyksystä katosi maisemista suunnilleen vastapäätä
terveyskeskusta sijainnut Hermanni Petäjämäen (1867-1955) vuosisadan
alussa rakentama maalaistalo. 1920-luvulla otetussa kuvassa poseeraa
keskimmäisenä talon viimeinen isäntä Jaakko Petäjämäki,
äskettäin edesmennyt entinen maanviljelijä.
Petäjämäen takana seisoi samaa ikäluokkaa ollut vaatimaton
mäkitupa. Olemassaolonsa aikana mökkipahanen on palvellut useammankin
perheen asuntona. Vuonna 1933 teurastaja Kalle Heikkilä lunasti mökin
omakseen ns. torpparivapautuslain nojalla.
Rakennus purettiin 1942 ja samalle tontille rakensi hänen poikansa Aate
Heikkilä omakotitalon, joka sekin muutama vuosi sitten katosi
maisemista uusien rivitalojen noustessa tontille.
Ainoastaan Myllymäen vanha tuparati Myllyrinteen vanhainkodin takana
luonnonkauniilla paikalla joen töyräällä on enää kertomassa
entisaikojen elämänmenosta ja rakennuskulttuurista. Aika näyttää
miten satavuotiset hirret tulevat kestämään yhä kiihtyvällä
vauhdilla etenevän "betonipaholaisen" hyökkäykset.
Aki Mäki
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjoen Joulu 1988
-lehdessä, s. 28-29.
URN:NBN:fi-fe200907201975
|