Kurikan kärryistä
Kuva Kurikan Ajokalutehtaan hinnastosta 1900-vuodelta ja kuvaa
nimenomaan Kurikan omaa kärrymallia.
Kurikkalaiset eivät suhtaudu suopeasti, kun useasti esitetään
1800-luvun kärryteollisuuden alkaneen Ilmajoelta eli Emäkirkolta.
Kurikkalaiset ovat yleensä tottuneet käsittämään kärryteollisuuden
alkaneen Kurikan Viitalan- ja Kampikylistä. Voi olla, että Kurikan
kanta joudutaan tarkistamaan.
Voidaankin lähteä siitä, että kärrypelien valmistuksessa olikin
tärkeintä rautaosien, kuten pyöränvanteiden teot, akselien ja
jousien takomiset sekä muiden pienempien rautatöiden valmistus. Raudan
käsittelyä ei suuremmassa mittakaavassa maakunnassa juurikaan 1800-luvun
alkupuolella osattu, paitsi Ilmajoen Könnillä se osattiin.
Hienompien työsaavutusten lisäksi on kirjattu, että Ilmajoen
Könnillä on jo vuonna 1820 tehty vaunuja ja kiesiä. Vuonna 1841
kerrotaan Juho Juhonpoika Könnin olleen hyvä kiesientekijä ja 1865
kerrottiin sanomalehdissä, että Könnit olivat usean vuosikymmenen
ajan tunnetut Suomen parhaimpien ajokalujen tekijöinä. Könnien
kärrynteko loppui kuitenkin viimeistään 1860-luvulle tultaessa,
kertoo prof. Pentti Virrankoski tutkielmassaan Ilmajoen
ajokaluteollisuuden historiasta vuodelta 1981. Ajelukärryjen eli
kiesien teon aloittivat sepät eikä siis puusepät eli puusuutarit.
Könniltä ajokalujen valmistus ja taito siirtyi Ujaisten kylään,
jossa kärryjen valmistus alkoi vuosisadan puolen välin paikkeilla
(1859) ja Nopankylässä kymmenkunta vuotta myöhemmin.
Kurikasta on kyllä tietoja, että Samuli Paulaharjun sukuun kuuluva
Kisko-Sameli olisi tehnyt kirkkorekiä. Vasta hänen poikansa Juha
Siltala (1807-1874) oli valmistanut ammattimaisesti palakehiksi
nimitettyjä kärryjä ja osasi valmistaa kaleesitkin. Jos Siltala olisi
30-vuotiaana valmistanut ensimmäiset palakehensa olisi siinä
tapauksessa kyseessä vuoden 1837:n seutu, kun sitä vastoin Könnillä
vastaavasti valmistui ajelukäryjä jo ennen vuotta 1920.
Tuntuu siis siltä, että kärrytyöt siirtyivät erikseen Kurikan
Kampista Viitalaan ja toisaalta Ilmajoen Könniltä Ujaisille.
Avainasemassa tuntuu ollen seppien taidon kehitys. Ujaisille taidon toi
Könnit. Könniltä oli Siltalakin kärrynmallin hakenut, arvelee Samuli
Paulaharju Kurikka-kirjassaan. Mutta kuka opetti Juha Siltalan
valmistamaan Isoohin Palakeisiin jouset raudasta, tai kuten nykyisin
sanotaan, teräksestä. Se oli tuona aikana avainkysymys. Toinen
tärkeä seikka oli, kun kärrynpyörät osattiin valmistaa "illolle",
pyörän kestävyyden ja jouston kannalta se oli myös avainkysymys.
Into järvinen
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Kurikka-lehdessä 27.6.2009, s. 2.
URN:NBN:fi-fe200907171969