Seinäjokea Isoisän aikaan
Kun pari vuotta sitten selvittelin valokuvaaja Heikki Katilan ja
kaasumestari Heikki Saarisen yli 50 vuotta aikaisemmin ottamia negatiiveja,
en osannut aavistaa mihin kuvalliseen viidakkoon oikeastaan jouduin.
Vaikka vanhoja valokuvia ympäröi tietty romanttisuus niiden
löytäminen ja puhdistaminen vuosikymmenien pölystä on kaikkea
muuta.
Heikki Saarinen oli kaasumestari ja valokuvauksen harrastaja ja asui
luoman varrella lähellä rautatietä jo nyt ränsistymässä olevassa
talossa. Sain vihjeen negatiivien olemassaolosta ja näiden
päivänvaloon kaivaminen oli kuin lapsuuteni ajan poikain
seikkailukirjoista: Vaikeapääsyinen pimeä vintti täynnä laatikoita,
vuosisadan alun koulukirjoja ja painotuotteita, pulunraatoja ja -pesiä.
Ja kaiken katteena muutaman sentin kerros pulunsontaa.
Pengoin laatikoita, pärskin pahanhajuista pölyä ja olin aikeissa
jättää koko puuhan sikseen kunnes äkkäsin puoleksi sahanjauhoihin
ja törkyyn uppoutuneen laatikon. Nostin sitä eikä se noussut -
laatikossa oli yli 50 kg lasinegatiiveja!
Tuntui suorastaan ihmeeltä, että nuo lähes 70 v. vanhat Saarisen
negatiivit olivat melko pienin vaurioin kestäneet pulunlannan lisäksi
lämpötilan, jonka täytyi vintillä olla lähes 100 astetta.
Löydön arvoa en osaa mitata, mutta ajattelin miten suunnattomat
määrät negatiiveja ja kuvia on ajan saatossa tuhoutunut ja tuhottu ja
mitkä määräämättömät arvot kulttuurihistoriaa on iäksi
kadonnut!
Kaiken kaikkiaan hankin EP:n Maakuntamuseolle luetteloitavaksi ja
asianmukaisesti säilytettäväksi 2600 kuvaa. Tässä työssä
auttoivat monet valokuvien keräilijät, albumien omistajat ja ihmiset,
jotka monet illat istuivat kuvien ääressä muistellen nimiä ja
tapahtumia. Lisäksi oli "juonessa mukana" myöskin EP-lehti.
Nämä 2600 valokuvaa herättivät 2600 kysymystä: kuka ottanut, missä
kuvattu, keitä kuvattu, mikä tilaisuus? Kovin harvoissa kuvissa olivat
nämä tiedot - useimmissa ei mitään. Ja nuo korvaamattomat merkinnät
olisi muutamalla kynänvedolla voinut poistaa monet vastaamattomat
kysymykset!
Mutta me teemme samaa virhettä parasta aikaa: meillä on
merkkaamattomia kuvia laatikot täynnä. Samalla kun värikuvien värit
haalenevat, haalenevat ja häipyvät myöskin kuvien ja kuvattujen
nimet. Ja lapsenlapsemme ihmettelevät: kukahan tämäkin vanha täti
on? Omasta isoäidistään!
Tällä hetkellä kansioissani on noin 500 vanhaa valokuvaa vuosilta
1890-1940 kuuteen ryhmään jaettuna. Rautatiet hyvin edustettuna,
urheilutoimintaa vähänlaisesti, tapahtumista tai käsityötaidosta
tuskin mitään.
Kun nyt olen saanut EP:n Maakuntamuseon siunauksen ja Vaasan läänin
Taidetoimikunnan apurahan valokuvateostani varten on ajatus entistä
varmemmin kypsynyt sen toteuttamiseksi. Me seinäjokiset tarvitsemme
sellaisen teoksen!
Ossi Polari
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjoen Joulu 1983
-lehdessä, s. 38-42.
URN:NBN:fi-fe200904271394
|