Peräseinäjoen kirkonkylän meijeritoiminta

Peräseinäjoen meijeritoiminta alkaa paljon aiemmin kuin monessa muussa pitäjässä maakunnassamme, sillä Viitalankylän meijeri aloitti toimintansa jo 1870-luvulla. Tämä johtui pitkälti siitä, että ruukinpatruuna Gustaf August Wasastjerna omisti maatiloja Viitalankylässä ja oli samalla koko Etelä-Pohjanmaan meijeritoiminnan edelläkävijä. Hän oli tuonut näille tiloilleen yli sata lehmää, jotka olivat skånelaista rotua ja tämän karjan tuotteiden jalostamiseksi hän oli perustanut meijerin Viitalankylään.

Laitos oli ns. kylmämeijeri, jossa maito seisotettiin suurissa, jäävedellä täytetyissä puulaareissa, joihin oli upotettu peltiastiat. Niistä se "kummattiin" eli kuorittiin erikoisella tarkoitukseen tehdyllä kauhalla. Kerma hapatettiin eri astioissa ja kirnuttiin aluksi käsivoimin, myöhemmin jo hevoskierrolla. Voit kaulittiin käsin pyöritettävällä "vaivauspöydällä".

Peräseinäjoen Meijeriyhtiö

Peräseinäjoen kirkonkyläänkin perustettiin Peräseinäjoen Meijeriyhtiö 1887. Sille rakennettiin toimitilat paikalle, jossa myöhemmin on ollut Riihimäen liiketilat. Meijeri aloitti toimintansa 1888. Perustajilla oli uskoa toiminnan kannattavuuteen, vaikka " Karhukorven Jussi ennustikin, ettei sellainen pysy kirkonkylällä pystyssä, koskapa siellä kaikki kissatkin kuolevat maidon puutteeseen."

Yhtiötä perustettaessa oli mukaan lähtenyt 27 osakasta, joista voidaan mainita ahkerimpana puuhamiehenä Simon Heikki Kanto. Hän oli aikoinaan Peräseinäjoen niin kunnallisessa elämässä kuin julkisessa vaikuttamisessa eniten ansioitunut mies. Hänestä tuli 1892 tämän laitoksen isännöitsijä.

Meijeri tehtiin tuolloin, voisi sanoa "uudenaikaiseksi", sillä se rakennettiin uusista aineista, eikä sitä niin kuin monesti tehtiin sijoitettu johonkin vanhaan rakennukseen. Siihen hankittiin käyttövoimaksi oikein höyrykone ja tämä pyöritti sentrifuugia sekä pystykirnua, joka oli holsteinilaismallinen. Pastörointi tapahtui jo höyryn avulla, ja kuorima-asemia oli ainakin Annalassa, mutta silti maitomäärät pysyivät melko alhaisina, esim. 1895 päästiin 277477 kiloon. Tuotteet myytiin etupäässä Kurténin, Caireniuksen, Lindeborgin ja Laurellin kauppahuoneiden kautta.

Uusia meijereitä tuli Peräseinäjoelle ja kilpailu oli todennäköisesti kovaa, sillä Meijeriyhtiön toiminta päättyi 1896 ja sen varat jaettiin osakkaille. Jako sekä lopettaminen oli jonkin verran riitaisa, sillä S.H. Kanto oli kirjoittanut 30.4.1896 tilinpäätöksen perään suurilla kirjaimilla "AAMEN".

Peräseinäjoen kirkonkylän Osake-Meijeri

Tämä perustettiin välittömästi Meijeriyhtiön lopetettua. Siihen tuli vain 17 jäsentä ja meijeri aloitti toimintansa 1.5.1896. Myöhemmin jäsenmäärän hieman lisääntyessä tuotto kasvoi ja meijeri pystyi jakamaan voittoa osakkailleen ainakin jo neljän vuoden päästä 781,97 markkaa ja 1902 osinko nousi 1581 markkaan. Toiminta jatkui aina vuoteen 1906, jolloin yhtiömuoto muutettiin osuuskunnaksi ja sellaisena se jatkoi vielä parisen vuotta. Sen lopettaminen tuli eteen, kun meijeriä aiottiin ruveta uusimaan ja osa osakkaista ei suostunut laitoksen uusimiseen. Sitä vastusti etenkin Nurmon Ylijoelta olevat maidontuottajat.

Meijerin omistajaksi tuli Kärjen Saha-yhtiö, johon puuhamiehinä kuuluivat Antti Kärki, Jaakko Katila, Juho Koukkari, Juho Opas-Kärki ja Simon Pöytäkangas. Samalla laitoksen yhteyteen perustettiin saha ja mylly. Sahatavaran hyvän kysynnän ansiosta jäi meijeritoiminta pian sivuun ja se vuokrattiin 1914 "meijeri-Matille" eli Matti Salmelalle. Tämän jälkeen meijerin toiminta oli hyvin pienimuotoista ja loppui vuoden 1919 vaiheilla.

Peräseinäjoen Osuusmeijeri

Kirkonkylän maidontuottajat joutuivat jonkin aikaa kuljettamaan maitonsa Kihniänkylän ja Viitalankylän meijereihin ja nämä pitkät matkat alkoivat vähitellen kyllästyttää tuottajia. Niinpä taloustirehtööri Hannes Kirkkala sekä herastuomari Juho Viitamäki yhdessä Maataloustuottajain paikallisyhdistyksen kanssa alkoivat puuhata meijeriä uudestaan kirkonkylään. Ensimmäinen kokous pidettiin 18.11.1921, jossa uusi Osuusmeijeri päätettiin perustaa, mikäli jäsenistö merkitsisi vähintään 500 osuutta. Tämän toteutuminen näytti mahdolliselta, sillä avauskokouksessa siihen liittyi 38 jäsentä, merkiten heti 196 osuutta. Merkintä jatkui vauhdilla, koska jo seuraavassa kokouksessa, joka pidettiin 12.12.1921 voitiin todeta, että kaikki osuudet oli merkitty. Samalla määrättiin osuusmaksuksi 100 markkaa sekä lisäksi täytelaina 150 markan suuruiseksi. Väliaikaisen hallituksen muodostivat tirehtööri Hannes Kirkkala, opettaja Onni A. Salonen sekä maanviljelijät Juho Rantakari, Akseli Kantoniemi ja Oskari Kortesmaa. Tästä tulikin Osuusmeijerin hallitus ainoastaan sillä muutoksella, että Oskari Kortesmaan tilalle valittiin Simon Kihniä.

Osuusmeijerin säännöille saatiin maaherran vahvistus ja uusi osuuskunta merkittiin kaupparekisteriin 24.1.1922. Samana vuonna meijeri liittyi Meijeriliittoon sekä Voinvientiyhtiö Valioon, jonka kautta tuotteet markkinoitiin. Meijerin rakennustoimikunnaksi valittiin: Hannes Kirkkala, Salomon Flinkkilä nuor., Salomon Kujala, Juha Opas-Kärki, Juho Viitamäki, Lahja Myllyniemi, Matti Kekola, Artturi Alanko, Antti Toivonen, Salomon Viitasaari, Tuomas Perälä, Salomon Kantola ja Ville Nummi. Toimikunnan jäsenet valitsivat keskuudestaan työvaliokunnan johon tulivat Rantakari, Opas-Kärki, Viitamäki, Flinkkilä ja Nummi.

Tontiksi ostettiin Peräseinäjoen Säästöpankilta 80 aarin suuruinen maa-alue ja kauppaa oli seurannut iso kasa hirsiä. Näistä meijerin yläosa rakennettiinkin. Alaosaksi oli ostettu Pihlajapuskasta kivinavetta, jonka kivet riittivät kivijalaksi sekä konehuoneen seiniksi aina kahteen metriin saakka. Konehuoneen yläosa muurattiin tiilestä. Ensimmäiseksi koneistoksi hankittiin 3000 litran vetoinen Lacta-separaattori, 2000 litran Astra-kirnu sekä Perfect-merkkinen pastöroimiskone. Vaikka talkootyötunteja tehtiin paljon, tuli meijerirakennus maksamaan 508 594 markkaa ja rakennuslainaa jouduttiin ottamaan 460000 markkaa. Maidon vastaanotto alkoi uudessa meijerissä 20.11.1922. Seuraavana vuonna saavutettiin lähes miljoonan kilon raja ja vuonna 1938 kahden miljoonan kilon vastaanottomäärät. Sotavuosina maitomäärät laskivat rajusti, mutta vähitellen toiminta elpyi ja 1953 saavutettiin kolmen miljoonan kilon raja.

Maitoa kerättiin koko kunnan alueelta ja jopa Jalasjärven, Alavuden ja Nurmon pitäjien puolelta. Tämä tapahtui aluksi maksullisena vuokrakuljetuksena ja vuodesta 1956 kuljetuksia hoiti yksi vuokrattu kuorma-auto ja traktori, sekä 11 hevosta vakinaiseksi palkattuna.

Kun vuonna 1950 Peräseinäjoki sai sähkön, niin silloin alkoi myös meijerin sähköistäminen. Samalla koko koneistolle tehtiin remontti. Käyttöön tulivat 2000 ja 3000 litran separaattorit ja 5000 litran levypastööri Alfa-Laval -merkkisinä, 3200 litran Victoria - Cubus metallikirnu ja ruostumaton 2000 litran kerma-amme sekä piimä- ja kuoritun maidon säiliöt.

Tarkastusyhdistystoimintaan meijeri kiinnitti heti alusta alkaen huomiota avustaen toimintaa rahallisesti sekä jakaen ilmaisia kemikalioita. Se järjesti "maidonhoitokilpailuja" ts. kursseja maidon käsittelystä. Tämä oli varmaan edesauttamassa siihen, että meijerin tuotteet saavuttivat erittäin korkean laadun. Tästä on osoituksena, että 1953 meijeri sai liiton jäsenmeijerien joukossa ensimmäisen sijan laadussa ja samalla Valion kunniamaininnan koko maan korkeimmasta pistemäärästä.

Hallituksen puheenjohtajina ovat olleet Hannes Kirkkala, Jaakko Toppari, Sikstus Hahkola sekä Tapio Ranta ja isännöitsijöinä Jaakko Toppari, Asseri Pitkäranta, Esko Hauta-aho ja Martti Kuha.

Kun Osuuskunta Maitojaloste perustettiin Seinäjoelle 21.5.1962, niin Peräseinäjoen Osuusmeijeri liittyi jo perustamiskokouksessa sen jäseneksi. Tästä alkoi myös muutosten kausi koko meijeritaloudessa. Niin jäi Peräseinäjoellakin meijerikiinteistö tarpeettomaksi ja se myytiin Peräseinäjoen kunnalle 11.9.1989 allekirjoitetulla kauppakirjalla.

Jos vielä palaamme vuoteen 1979, jolloin 269 maidonlähettäjää toimitti yli 6,6 miljoonaa kiloa maitoa Peräseinäjoen Osuusmeijerin kautta, voimme hyvin kuvitella sen suuren työmäärän, mitä nämä tilat ovat sen tuottamisen eteen tehneet.

Raimo Hieta
Seinäjoki

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Peräseinäjoen Joulu -lehdessä 2003, s. 50-51.

Lähteet
Matti Nummensalo, Eteläpohjalaisen meijeritoiminnan vaiheita. Vaasa 1956.
Toimi Kangasniemi, Peräseinäjoen kirja. Seinäjoki 1972.
Toim. Matti Kujala, 75-vuotta lakeuksien meijeritaloutta. Vaasa 1981.
Peräseinäjoen kunnan arkisto, Kuntakokouksien pöytäkirjat.

URN:NBN:fi-fe20041129