ABRAHAM MYLLYNIEMI JA HYTTIPLOOSARIT
Henkilöhistoriaa rautahyttien liepeiltä
Tänä vuonna, elokuun 28. päivänä tuli kuluneeksi kaksisataa
vuotta siitä, kun vaasalainen kauppias ja monialayrittäjä Abraham
Falander (aateloituna Wasastjerna) sai vuorikollegiolta luvan perustaa
pienehkön tehdaslaitoksen Seinäjoen varrelle edellyttäen, että
ensisijaisesti oman alueen talonpojille toimitettaisiin sieltä rautaa.
Yrityksen nimeksi tuli Östermyra Bruk. Raaka-aineen saannin
turvaamiseksi Falander sai myös oikeuden perustaa harkkouuneja eli
hyttejä, joissa suomalmista sulatettaisiin rautaa, joka sitten
myytäisiin ruukille jatkojalostukseen. Tämä teollisuusyritys toi
uutta ja erikoista ansiotyötä myös lähiseutujen asukkaille, sen ajan
seinänaapureille. Heidän nimensä ovat säilyneet Östermyra Brukin
tilikirjoissa, joihin tutustuin Vaasan maakunta-arkistossa.
Raudan erottaminen suomalmista osattiin näillä seuduilla toki
vanhastaan, olihan mm. Jalasjärven kappalainen Gabriel Lagus
"polttanut rautamullasta rautaa" 1720-luvun lopulla Alavudella
ollessaan. Epäilemättä malmiharrastus säilyi hänellä myös
Jalasjärven vuosinaan, ja varmaankin hänen poikansa Elias, joka oli
kiinnostunut maatalouden sivuelinkeinoista, osasi käsitellä suomalmia.
Kenties nämä seikat myötävaikuttivat siihen, että Falander oli jo
keväällä 1794 perustamassa
ensimmäistä hyttiään nimenomaan Jalasjärvelle, Jokipiinkylän
Petäyksen talon maalle. Sen nimenä tilikirjoissa on Petäys Bruk.
Laadulla on tekijänsä
Jalasjärvellä Petäyksen ruukin isäntänä touhusi alusta lähtien
räätäli Kaapriel Korsberg, joka oli Petäyksen Matti-isännän
poikia. Abraham Falander oli kesällä 1795 kutsunut Ruotsin
Taalainmaalta, Älvdalenista kaksi sulattajaa antamaan täydellistä
opetusta oikeassa sulatustavassa. Joidenkin tietojen mukaan he kuitenkin
epäonnistuivat tehtävässään ja syyksi ilmoitetaan, että he olivat
tottuneet käyttämään vuorimalmia eikä täkäläistä "myrmalmia"
eli hölmää. Kaapriel Korsberg siirtyi myöhemmin eli vuonna 1798
Östermyran ruukille toimien siellä sulattajana ja hyttimestarina,
ajoittain myös Nurmon Hytynkoskella, kunnes muutti perheineen
Längelmäen kautta Alavudelle.
Petäyksen ruukin seppä Matti Bergman oli syntyisin Kurikan
Iso-Tuiskusta. Hänen veljensä oli aloittanut noin 1790 Tuiskun
uudistilan viljelemisen Jalasjärven Hirvijärvellä, mutta kuoli jo
keväällä 1795 vain 45-vuotiaana, joten jatkoi uudistustilalla pari
vuotta. Mielenkiintoinen ja ilmeisesti hyvätuottoinen ruukinsepän työ
vei Matin perheineen Seinäjoen Östermyraan 1799. Näyttää siltä,
että Petäyksen ruukin toiminta loppui samoihin aikoihin, koskapa sen
nimi katoaa tilikirjoista.
Peräseinäjoen kappeliseurakunnan ensimmäinen muuttaneiden luettelo
alkaa 6.1.1804 merkinnällä, että hyttirenki Jaakko Juhonpoika
vaimonsa Kaisan kanssa oli tullut seurakuntaan. He tulivat Luomankylän
Myllyniemeen Nurmon Yli-Kortesniemestä, jonne Falander oli perustanut
sulaton nimeltään Nurmo Hytta. Siellä tämä peräseinäjokinen
Jaakko Mylläri oli ollut vuoden verran oppimassa uutta ammattia, ja
tuli nyt töihin Abraham Myllyniemen rautasulattamoon, joka sekin oli
Östermyran omistajan perustama samoihin aikoihin kuin Ilmajoen
Ala-Sihdon ja Kurikan Latva-Hirven hytit. Lapuan Haapakoskellakin oli
eletty innostuksen aikoja 1799, kun Jeremias Panula sekä Kustaa ja
Heikki Teikari aloittelivat hyttipuhallusta, ja kaikkien toiveet
kiinnittyivät vahvasti suo- ja järvimalmin riittävyyteen ja laatuun.
Ongelmana suomalmin sulattamisessa oli harkkohyttien huono kestävyys,
sillä laastit murenivat ja rakennelmat sortuivat kovassa kuumuudessa.
Mutta eräs toholampilainen talonpoika, Mikko Määttälä, oli oppinut
valitsemaan oikean ja lujan kivilajin hyttien rakennusaineeksi, ja
asetti palkeet lietsomaan vesivoiman avulla. Hänen kerrotaan 1700-luvun
lopulla laittaneen Abraham Falanderin harkkohytit Vaasan läänin
eteläisiin pitäjiin. Asiasta kerrotaan mm. Nurmon historian
ensimmäisessä osassa.
Hyttiploosari eli malmin sulattaja Yrjö Berg tuli perheensä kanssa
29.11.1806 Peräseinäjoen Myllyniemeen Östermyrasta tuoden mukanaan
myös raudanvalmistuksen tietotaitoa. Hän oli vuosina 1801-1804 ollut
työssä Myllyniemessä, mutta ruukintyöläisille ominaiseen tapaan
hänkin muutti usein paikasta toiseen. Yrjö oli nurmolaisen sotamiehen
Yrjö Bergin poika. Hänen isänsä oli aikoinaan ollut Pommerin
sodassa, mutta selviytynyt sieltä hengissä. Hyttiploosarin vaimo oli
Kaisa Martintytär Nurmosta. Heidän lapsistaan Susanna avioitui
Pöytäkankaan isännän kanssa, Maria kuoli 36-vuotiaana Ketolan
emäntänä ja Kaisa-Kreetasta tuli Salomon Koskelan eli Kirmalan vaimo.
Hyttiploosari Yrjö Berg kuoli 9.6.1809 Seinäjoen Huhtalassa
45-vuotiaana.
Myllyniemen hytillä työskenteli sulattajana myös
peräseinäjokinen Iisakki Jeremiaanpoika Koukkari. Hän oli serkku
hyttimestari Kaapriel Kosbergin vaimolle, jonka veli oli aiemmin
mainittu hyttirenki Jaakko Juhonpoika Mylläri. Iisakki muutti sitten
Ilmajoelle perheensä kanssa kesällä 1810.
Abraham Myllyniemen elämänvaiheita
"…Myllyn menneisyys juontaa Törnävän suuruuden aikaan. Juho
Kossila kertoo, että koko Myllyniemenmäen maaperästä löytyy
runsaasti hiiliä. Ne ovat peräisin Wasastjernan ajoilta, viime
vuosisadan alkupuolelta. Silloin Myllyniemenkosken partailla sulatettiin
Kalajärven rannasta tuotua suomalmia Törnävällä olevan rautaruukin
tarpeisiin…" (Vaasa-lehti 23.5.1982.)
Tässä historian elävässä elämässä oli tärkeä henkilö myös
Abraham Juhonpoika Myllyniemi, jonka uudistilan maalla kosken rantamilla
rautahytit sijaitsivat. Muistitiedon mukaan niitä olisi ollut neljä.
Abraham oli syntynyt 24.7.1764 Jurvassa, Hiipakan talossa ja avioitui
17.11.1793 Maria Juhontyttären kanssa, jonka edesmennyt puoliso oli
ollut Taneli Matinpoika Petäys, aiemmin mainitun Kaapriel Korsbergin
vanhempi veli. Taneli ja Maria olivat aloittaneet Myllyniemen uudistilan
noin 1790, mutta Taneli kuoli 31-vuotiaana punatautiin. Alkuvuodesta
1809 muutti Abraham perheineen Kurikkaan, jossa he asuivat itsellisinä
Keski-Koiviston talon torpassa noin neljä vuotta ja menivät sitten
Pirttikylään, jossa Abraham kuoli 12.11.1843 Aspholmin talon
syytinkiläisenä. Lapset olivat löytäneet puolisonsa Pirttikylästä.
Abrahamin poikapuoli Matti Tanelinpoika Aspholm oli oppinut maalarin
ammatin ja avioitunut yttermarkkilaisen talontyttären kanssa.
Aikojen vaihtuessa
Tilikirjojen merkinnöistä päätellen näyttää siltä, että
Myllyniemi Hytta oli toiminnassa vuosina 1799-1808. Abrahamin
lähdettyä vaihtui Myllyniemessä 1880-luvulla isäntäväki useita
kertoja, enkä ole toistaiseksi onnistunut selvittämään, jatkoiko
joku heistä vielä raudanvalmistusta hyttipuhallusmenetelmää
käyttäen. Ainakin kaikki Abrahamin hyttiammattilaiset olivat jo
muuttaneet pois yksi toisensa jälkeen niin kuin edellä on kerrottu.
Viimeisien muuttajien joukossa oli myös entinen hyttirenki Jaakko
Juhonpoika Mylläri vaimonsa ja pienen tyttärensä kanssa. He
lähtivät keväällä 1810 Jalasjärvelle ja sieltä Kurikkaan, mutta
Jaakko palasi vielä yksinään Peräseinäjoelle ja kuoli 23.6.1821.
Kirkonkirjaan merkinnän "ympäriinsä kuljeskeleva"
Kaisa-vaimo oli kirjoilla Kurikassa. Hän muutti tyttärensä luokse
Karvian Sarviluomalle Jaakon kuoleman jälkeen.
Kotimaisen suo- ja järvimalmin käyttö ruukeissa väheni nopeasti
Länsi-Suomen alueella 1810-luvulla, - niin myös Östermyran ruukilla-,
koska halpaa ja hyvänlaaatuiseksi sanottua ruotsalaista takkirautaa sai
tuoda maahan. On myös väitetty, että kotimaisesta "myrmalmista"
valmistettu rauta oli haurasta ja sen sulattaminen pelkkää metsien
haaskaamista. Vielä yhtenä teoriana on esitetty, ettei hölmää
löytynytkään tarpeeksi Östermyran lähiseuduilta.
Pienessä maalaiskylässä oli joka tapauksessa eletty hyvin
erikoinen ja toivorikas kymmenvuotisjakso, jonka heijastuksena
Peräseinäjoen Luomankylässä kerrottiin vielä kauan jälkeenpäin
aarnivalkeista eli virvatulista, joita oli nähty Myllyniemen nevoilla
ja korpimetsissä. Nehän ilmoittivat maahan kätketyistä aarteista,
jollaiseksi rautakin voitiin täydellä syyllä ajatella.
Marjatta Hieta
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Peräseinäjoen Joulu -lehdessä
1998, s. 61-62.
URN:NBN:fi-fe20041112
|