Jyllinkosken uimakoulu
Ajelen Kauhajoen tietä Kiskolan ja Kangasjyrän ohi. Ohitan oikealta
työväentalon, joka on taas avattu parin vuoden seisokin jälkeen.
Pihasta on kadonnut suuri kivi, joka lienee jonnekin muilutettu.
Oikealla on muutaman vuoden takaa tuttu Keltamäen asuintalo, jossa
kävin jonakin talvena kiertokoulua, kun kirkonkylään ei saatu
aikaiseksi lain vaatimaa alakansakoulua.
Edessä vasemmalla on sivutie Jyllinkoskelle. Ennen kuin käännän
ajokkini sille, totean vasemmalla tien varrella olevan pieniä
asuintaloja, on Ruuskanen, soitintalo Elomaa ja Anttila. Käännyn
kumminkin ennen Latva-Jyllilän taloa mainitulle sivutielle Jyllinkoskea
kohti. Tien varrella on muitakin Jyllilä-nimisiä taloja, on
Mäki-Jyllilä ja kauempana, lähellä jokea Rinta-Jyllilä.
Kiskoloitakin on ainakin kaksi: Kiskola ja Latva-Kiskola. Kiskolat
taitavat olla alkuaan ikivanhan Kylmä-Jyrän sivutaloja. Latva-Kiskola
siirretäänkin joskus myöhemmin Kurikan museon toimi- ja
näyttelytiloiksi Museonmäelle.. Ajan edelleen jokimaastoa kohti,
vasemmalla on Anton Hakolan komea asuntotalo ja kauempana siintää
vanha Hakola, tunnettujen rakennusmestareiden kotipaikka, jo mainitun
Rinta-Jyllilän lähellä. Viimemainitun isäntä Jaakko on tunnettu
Amerikan matkoistaan ja on seikkaillut itse Jack Londonin, ympäri
maailman tunnetun kirjailijan mukana. Koskelle ajettaessa on jyrkkä
alamäki, siinä joskus meni kaveri Elo pyörällä pituussuunnassa
ympäri.
Laskettaessa alas rantaan tulee ensin vastaan sähkölaitoksen
kivirakenteinen voimala, joka on tuttu, kun olen siellä käynyt
tutkailemassa sähköasioita Mestari Lauri Kiveltä ja Toivo
Viertokankaalta. Olin sähköasioista innostunut nuorimies ja totesin,
että vesi ei aina riitä sähköntuottoon vaan pitää panna
diesel-moottori lisäksi käyttöön.
Voimalasta johtaa pitkä parin metrin paksuinen puutorvi nyt kuivana
olevan
kosken viertä padolle. Pato on korkea ja pitää takanaan monen metrin
paksuista vesivarastoa. Tämä vesimassa on juuri kuin varta vasten
uimista varten aikaansaatu. Kirkonkylänkin nuoriso oli huomannut paikan
mieluiseksi uimiseen. Padolle pääsee kaunista puusiltaa , joka johtaa
Lusankylän puoleiselle rannalle.
Nyt v. 1935, oli siis menossa uimakoulu, jossa sai suorittaa
uimamaisterin tai kandidaatin tutkinnon. Myös sukeltaminen kuului
asiaan, se oli huomioitu ja rakennettu muutaman metrin korkuinen
puurakenne, padon päälle. Uimakoulua piti kurikkalaissukuinen Mikko
Plosila, joka oli sukuloimassa paikkakunnalla. Uimakoulun jälkeen Mikko
katosi silmistäni, kunnes joskus parin kymmenen vuoden jälkeen
sananiminen laulaja esiintyi radiossa. Oliko sama mies, en ole varma.
Itseltäni jäi akateeminen uimatutkinto suorittamatta,
sukellustehtävät eivät oikein sujuneet. Jyllinkosken ja Harjakosken
vaihtelevat maisemalaadut jäivät ikiajoiksi mieleen.
Into Järvinen
Ps. Kävin 1990-luvulla Jyllinkoskella parin Helsingissä kasvaneen
nuoren kanssa :”Eihän Kurikassa näin komeaa maisemaa voi olla ” .
Oli kommentit.
URN:NBN:fi-fe200903271268
|