Lukkari oli myös
opettaja
Anshelm Mäkipeska -
Seinäjoen ensimmäinen lukkari - urkunisti
Seinäjoen tultua 10.2.1863 Ilmajoen kappeliseurakunnaksi kiinnitettiin alusta asti huomiota virrenveisuuseen ja pidettiin sitä hyvin tärkeänä osana jumalanpalvelusta. Urkuharmooni olikin seurakunnan ensimmäisiä hankintoja. Varsinaista lukkaria ei vielä Seinäjoella ollut, vaan väliveisaajaksi oli valittu 28.8.1864 kirkonkokouksessa lukkarinoppilas Koivulahdesta, räätälinkisälli Karl Erik Sundell, jonka sanottiin jo virkaa toimittaneen. Hän muutti 31.8.1865 takaisin Koivulahteen, jossa toimi varalukkarina, räätälinä ja lastenkoulun opettajana.
Samoihin aikoihin Suomessa käytiin lukkarien tehtävistä kiivastakin keskustelua, koska siihen asti lukkarit olivat toimineet pappien tilanhoitajina ja lähinnä messuapulaisina ja usein heiltä jopa puuttui lauluääni.
Lääkinnälliset toimet olivat myös lukkarien tehtäviä seurakunnissa aivan "rokonistuttamisesta" alkaen. Muutoksen tähän toi vuoden 1869 kirkkolaki, jossa määriteltiin lukkarin pää-tehtäviä. Etusijalle asetettiin kirkkomusiikista huolehtiminen sekä seurakunnan opetustoimi. Vanhoista tehtävistä säilyi edelleen kirkon vahtimestarin työ, joka sisälsi osallistumista jumalanpalveluksien tapahtumiin pappien apuna.
Marraskuun 20. päivänä 1865 kirkonkokouksessa päätettiin pyytää väliaikaiseksi urkunistiksi ja kiertäväksi lastenopettajaksi Valporiin eli vapunpäivään asti talollisenpoika Ruovedeltä, Anshelm Mäkipeska, jolle luvattiin palkkaa 40 markkaa ja vapaa elanto. Lastenkoulua hänen tulisi pitää kolmessa kohdin seurakuntaa. Näissä hänen tuli lukutaidon lisäksi "myös kirjoitusta ja luvunlaskua sitä haluaville opettaa." Seinäjoki oli tuolloin hyvin edistyksellisenä kouluasioissa.
Seuraavan vuoden huhtikuussa päättivät seurakuntalaiset ottaa Anshelmin ilman erityistä vaalinpitoa varsinaiseksi lukkariksi, koska hän oli tehtävää hoitaessaan "tehnyt ittensä hyvin tunnetuksi." Virkaa oli hakenut myös Pidisjärven varalukkari Erik Seppelin ja hänelle päätettiin valinnasta ilmoittaa, jottei hän turhaan tulisi "vaalia veisaamaan." Samalla seurakunta päätti, että koulu, jossa lapsille annettaisiin tarpeellista luku- ja kirjoitustaitoa, olisi jokapäiväinen ja asetettaisiin ruukille (=Östermyran ruutitehtaalle). Siellä tulisi opetusta antamaan kappalainen ja lukkari. Aiemmin oli ruukinpatruuna Wasastjerna tarjonnut molemmille ilmaisen asunnon, jonka edellytyksenä oli huolehtiminen lasten opetuksesta.
Koulu sijoittui "Kasarmiin," joka nykyisin tunnetaan Martinin talona. Samalla hyväksyttiin esitys sunnuntaikoulun pitämisestä vuorotellen Heikkilän-, Niemistön-, Katilan- ja Kitinojan numeroissa.
Lapsuusvuodet
Ruovedellä
Anshelm syntyi 21.1.1841 Ruoveden pitäjän Tiura-nimisessä kruununtorpassa, jossa hänen isänsäkin Aukusti Henrikinpoika oli syntynyt 3.9.1812. Aukusti oli naimisissa Kristiina Kustaantyttären kanssa. Heille syntyi kaikkiaan yhdeksän lasta, joista Anshelm oli kolmanneksi vanhin.
Kovalla ja ahkeralla uurastamisella pystyivät he vuosi Anshelmin syntymän jälkeen ostamaan Mäyräsen talon Pohjaslahdelta. Aukusti Henrikinpoika oli itse opiskellut lukemaan ja kirjoittamaan, ja kun hän oli myös synnynnäinen puhuja, oli hänelle alkanut tulla monenlaisia kunnallisia ja kirkollisia luottamustoimia. Siksi hän etsi taloa lähempää kirkkoa ja saikin ostetuksi kirkkoherra K. H. Bergrothin perikunnalta Mäkipeskan, jonka otti myös sukunimekseen. Paikallisien luottamustoimiensa lisäksi Aukusti Mäkipeska valittiin 1863-64 valtiopäiville talonpoikaissäädyn edustajaksi sekä samalla säätynsä puhemieheksi. Tehtävässä hän oli vielä kaksilla seuraavillakin valtiopäivillä. Ensimmäisten valtiopäivien avajaisissa hän sai pitää kiitospuheen itse keisari Aleksanteri II:lle. Se oli varmasti hyvin merkittävä päivä Aukustille, joka oli vaatimattomasta "kruununtöllistä" lähtenyt.
Hänen oppineisuuttaan kuvaa myös se, että hän oli Ruoveden kirkonisäntänä 1856-66 ja läheinen ystävä sekä apulainen kirkkoherra J.W. Durchmanille, jota vaivasi silmäsairaus. Kun kirkkoherra oli mukana vuonna 1870 Elias Lönnrothin virsiehdotusten valinnassa, niin Lönnroth kirjoitti: "... Jos silmäsi ei kestä semmoista työtä, niin anna vaikka Mäkipeskalle." Toimipa hän väliaikaisena kanttorinakin. Kouluasia oli myös aina Mäkipeskan sydäntä lähellä ja hän oli sen innokas puuhamies kotikunnassaan.
Nuorikko
Seinäjoelle
Anshelm löysi Tampereelta puolisokseen Maria Fredrika Dahlbergin, joka oli syntynyt 28.2.1843 ja toimi Tampereella lasaretinhoitajana. Heidät vihittiin 20.9.1865 Anshelmin kotona Ruovedellä. Häiden jälkeen Maria Fredrika muutti kaikkine tavaroineen Seinäjoelle ja he asettuivat asumaan Östermyran kartanoon ns. koulutaloon. Samalla kartano sai ensimmäisen sairaanhoitajan. Heille syntyi täällä kolme poikaa ja yksi tytär, mutta kaikki kuolivat alle vuoden ikäisinä.
Anshelm, joka lyhensi sukunimensä Peskaksi, oli aktiivisesti mukana kunnalliselämässä. Nuoresta iästään huolimatta - 27-vuotiaana - hänet valittiin 10.6.1868 ensimmäiseksi kunnallislautakunnan esimieheksi. Samalla hän hoiti vaivaishoidon esimiehen tehtäviä ja oli kunnan-kirjurina.
Koulutoimi sai vuonna 1869 entistäkin kiinteämmän toimintamuodon, kun kappalainen Lindstedt tuli Seinäjoelle. Silloin määrättiin, että lukkari Peska opettaa ruukilla ja itsellinen Herman Wegelius Vanhankylän ja Katilan puolella ja molemmat pitävät koulua viisi kuukautta vuodessa ja lisäksi sunnuntai- eli pyhäkoulua. Maria ja Anshelm ottivat loppuvuodesta kasvatikseen 9-vuotiaan orpotytön Sanna Liisa Karbackan ja lupautuivat huolehtimaan hänestä 16-vuotiaaksi asti.
Seurakunta ja kunta eivät kauaa saaneet pitää palveluksessaan tarmokasta ja oppinutta lukkari-urkunistia. Anshelm sairastui keväällä 1871 keuhkotautiin, joka tuli niin voimakkaana, että hän kuoli jo 21.6.1871 vain 30-vuotiaaana. Maria Peskalle myönnettiin "armonvuosi" eli hän sai yhden vuoden eläkkeen seurakunnalta.
Anshelmin perukirjasta huomaa, kuinka tärkeää hänelle oli musiikki, sillä hän omisti "forte-pianon" (pianon vanha nimitys). Sen arvoksi todettiin 100 markkaa. Sillä olisi tuohon aikaan saanut kolme lehmää, joten pianoja ei varmaankaan ollut joka kodissa. Hänellä oli myös Haeffnerin nuottikirja, ja muusta kirjallisuudesta mainittakoon kolme Pyhää Raamattua, neljä virsikirjaa ja kaksi Postillaa.
Anshelm Mäkipeskan ja hänen Maria-vaimonsa muuttokirjat heidän muuttaessaan 1960-luvun puolessa välissä Seinäjoelle.
Maria Peskasta kauppias Seinäjoelle
Kuntakokous käsitteli 6.5.1872 Maria Peskan anomusta, jossa hän pyysi saada aloittaa kaupanpidon Uppalan maalla Asulan torpassa, johon kuntakokous yksimielisesti suostui. Viiden vuoden päästä hän siirtyi pitämään kauppaa Jouppilaan, vanhan Hakolan talon alakertaan.
Maria oli Seinäjoen ensimmäinen naispuolinen kauppias ja häntä pidettiin sen aikaisena liikenerona. Kaupanpidon hän lopetti Seinäjoella 1898 muuttaen vuoden lopulla Suoniemelle, jossa kuoli 11.10.1919.
Maria Peska oli kiintynyt Seinäjokeen. Hänen testamenttinsa alkaa: "Tämän kautta säädän minä kanttorinleski Maria Fredrika Peska viimeisenä tahtonani seuraavaa: Sen pitkän ajan tähden, jonka olen elänyt Pohjanmaalla Seinäjoen pitäjässä, on minun kuolemani jälkeen omaisuuteni, jonka olen Seinäjoella ollessani hankkinut, muutettava rahaksi ja sitten kun kaikki lailliset ulosteot on suoritettu, jaettava siten, että Seinäjoen seurakunta saa puolet ja Lapualla oleva Karhunmäen Kristillinen Kansanopisto puolet." Molempien piti perustaa muistorahasto Maria Peskan nimellä. Seinäjoen seurakunnan tuli käyttää rahaston tuotto "sairaudesta toipuvien köyhien avustamiseen" ja Karhunmäen Kansanopisto "käyttäköön niitä Seinä-joelta olevien köyhien oppilaittensa avustamiseen".
Tämä,
jos mikä oli lähimmäisen rakkautta ja vastuun kantamista köyhistä
ja vähäosaisista.
Raimo Hieta
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Lakeuden Risti -lehdessä 5 / 2001.
Lähteet:
Seinäjoen,Tampereen, Ruoveden ja Koivulahden seurakuntien arkistot
Seinäjoen kaupungin arkisto
Ruoveden Joulu-lehdet
Kaarlo Soikkeli, Suomen
kirkon kanttorien ja urkurien matrikkeli. Helsinki 1909
URN:NBN:fi-fe20041045