Porstuan etusivulle
HISTORIA
 

Kun Seinäjokea pommitettiin

 


Pitelen kädessäni outoa esinettä. Se on raskas ja rosoinen - pommin pää. Sen saman, joka tappoi lotta-kuppilan emännän, Svahnin paapan ja murskasi pöydän vain metrin päässä velipojasta. Siinä on outoja merkintöjä ja itse raaputtamani 3.2.-40. Tuo päivä oli kuulas, kirkas ja kylmä. Hälytyssireenin nouseva ja laskeva ääni kuulosti edellisiä pahaenteisemmältä - se kantoi kovana tyynessä pakkassäässä. 

Sirpalesuoja oli metrin syvyinen, parin metrin pituinen vinkkeli ja se oli katettu vanhoilla ovilla. Suojan perällä kyyhöttivät paksuissa tamineissaan äitini, siskoni, Reinolan Elli ja vauhkoontunut "safööri", jolla oli keuhkovika ja joka ei ollut kelvannut sotaan. Kuului jurnuttavaa koneitten ääntä ja ensimmäiset kaukaiset kumeat räjähdykset. Kurkistin ovien alta ja näin hopeanhohtoisia koneita korkealla, vasten sinistä taivasta!

Sitten räjähti! Ensin repivästi ja sitten perään kumeasti: puitten oksia ja multakokkareita lensi ilmassa ja ennen kuin ehdin painaa pääni alas, tunsin iskun poskessani. Kun heittäydyin montun pohjalle ja pyyhin kämmenselällä poskeani, oli siinä verta! Olin haavoittunut talvisodan sankari.

Tilanne oli hetkessä ohi. Veljet tulivat pihamaalle. Oove pomminpään herättämänä mantteli myttynä toisessa ja vyö toisessa kädessä. Osmo-veli ilmestyi Kaleva-teatterin suunnasta, heitti potkukelkan aidan yli ja hyppäsi itse perässä. Äiti kyseli, onko talo pystyssä? Sanoin sen olevan, mutta ikkunoita oli säpäleinä. Reinolan Elli totesi ykskantaan, ettei tuo ole mikään voivottelun aihe, joiltakin on voinut mennä koko tupa ikkunoista puhumattakaan. 

Keturin Alpo ja Lampisen Erkki olivat nähneet, kuinka Pohjolan agronomi oli Maanviljelysseuran nurkalta ampunut 3 km korkeudessa lentäviä punatähtisiä koneita pikkuisella taskuaseella. Alpo oli arvellut, että kaitpa ne kutit ainakin heidän hyysin taakse lensivät. Molemmat kerskuivat, kuinka he olivat seuranneet koneitten lentoa ja nähneet pommienkin putoavan pelkäämättä yhtään.

Minulla oli sentään lyömätön valtti! Näytin pientä tahraa poskessani. Kuka haavoittuikaan Seinäjoen taistelussa talvella 1940!



Ossi Polari


Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Seinäjoen Joulu 1989 -lehdessä, s. 19.

 

 

URN:NBN:fi-fe200903251263



© Porstua 2002 - Kaikki oikeudet pidätetään