Kaarle Forsman ja Juho Järvisen tuolit
Fabian Keski-Koiviston poika Juho jäi 1867 orvoksi, kun vanhemmat
kuolivat nälkävuosien tuomaan kuumetautiin ja kotitalo joutui
vieraille. Juho lähti 17-vuotiaana Helsinkiin puusepänoppiin jossa
joutui huomattavan J.W. Alanderin huonekalutehtaan oppilaaksi, eli
kisälliksi.
Uskonnollinen ja vakavamielinen Juho sai uuden sukunimen ja oppi
huonekalualan vaativatkin työt ja palasi kuuden vuoden kuluttua 1876
Kurikkaan, jossa alkoi valmistaa huonekaluja Palomäenkylässä pappilan
maille perustetussa rintatorpassa.
Jurvassa tehtiin talonpoikaisia huonekaluja, mutta ne olivat isompien
talojen saleihin ja varsinkin Ilmajoen herrasväelle liian
rahvaanomaisia. Juho saikin kuuluisuutta juuri hienompien kalusteiden
valmistajana. Hän teki useille virkamiehille Ilmajoella ja Kauhajoella
salinkalustoja samoin monen suuren talon tyttärelle
myötäjäiskalustot. Kruununvouti Perander, samoin kuin Herrgårdin
maisteri olivat hänen asiakkaitaan.
Vuonna 1895 sai Juho kutsun Ilmajoelle Ala-Kuhnalaan, jota omisti
tuolloin Kaarle Forsman joka oli saanut talon omistukseensa Kuhnalan
talon, sen koettua konkurssin vuonna 1987. Forsman oli palannut
syntymäkuntaansa Ilmajoelle, josta päin hän hoiti saamaansa
tehtävää eli Vaasan Läänin kansakoulujen tarkastajan virkaa.
Forsman oli asunut Ala-Kuhnalassa vain kesäisin. Nyt hän asettui
taloonsa pysyvästi ja halusi, että Juho Järvinen kalustaisi sen.
Ensin sovittiin yläkerran salinkalusteista ja kun tyylisuunta ja
kalusteiden määrä oli päätetty, palasi Juho työtä valmistelemaan
kotiinsa Hyötylään.
Seuraavana keväänä oli kalusto valmistumassa. Juho oli tilannut
hyvissä ajoin toimitukseen kuuluvan piirongin lasit Salomon Kruunan
kaupasta, joka taas tilaili niitä Vaasasta. Kruunan kauppias toimitti
myös tuolinistuimiin tarvittavan kankaan, meriheinää pehmusteisiin ja
puleeraukseen käytettävää pulituuria. Tilatut lasit ja muutkin
tarpeet saatiinkin ajoissa ja haettiin Jalasjärven tien varressa noin
kilometri kirkolta sijaitsevasta kaupasta.
Maaliskuun lopulla vielä talvikeleillä, olivat huonekalut valmiina ja
päätettiin viedä tilaajalle. Pitkälavaiseen ajosekeen asetettiin
muutama lauta pohjalle, reen jatkoksi. Keskivaiheille rekeä asetettiin
peilipiironki poikittain, sen viereen pöytä ja niiden eteen sohva
pitkittäin. Väleihin ja perässä roikkuvien lautojen päälle
nosteltiin tuolit, joita olikin peräti 1 ½ tusinaa eli 18 kappaletta.
Matkaan siis lähdettiin aamuisella Liisa-emännän eväiden kanssa.
Ensin vähän matkaa kirkolle päin, sitten ennen pappilaa kaarrettiin
vasemmalle kylätietä ja metsänrantaa seuraten Antilankylää kohti.
Tarkoitus oli nimittäin saada mukaan Yli-Antilasta mukaan apumies,
joksi olikin lupautunut sukulaisisäntä Henrik Sjöstedt Antila, jolla
oli myös asioita Ilmajoelle. Juhon pojat eivät vielä tällöin olleet
siinä iässä, että olisivat kelvanneet isänsä apulaisiksi.
Yli-Antilan jälkeen jatkettiin matkaa edelleen Larvatietä
Iso-Jouppilaan saakka, josta sitten käännyttiin Koskenkorvan
Pukarankosken jälkeen joenjäälle, jota Alajoella kulkevat
heinämiehet pitivät jatkuvasti hyvässä ajokunnossa. Ohitettiin
joenrantataloja, ensin Ilkkala ja kalvehenpuolella jokea
Rinta-Karjanmaan komea talo ja sitten taas vasemmalla eli
päivänpuolella Luoman eli Nahkaluoman talot. Niistä Juho oli kuullut
esivanhempiensa muuttaneen Kurikkaan. Samoin ohitettiin Korven kartanon
hieno puistikko, joka tietysti näin talvella ei kovin kummalta
näyttänyt. Kohta kohdattiin oikealla oleva Tuoresluoman suupuoli.
Paikka oli tuttu ennestään, olihan siellä Keski-Lopissa käyty
sukuloimassa, siitä käännyttiin Kuhnalaan.
Kartanolla sitten herra maisteri suoritti pienen esisyynäyksen ja
totesi, että tavarat voidaan tuoda sisälle. Kun huonekalut sitten oli
kannettu komean päärakennuksen toisen kerrokseen yläsaliin suoritti
ankara, pujopartainen, kultasankaisiin silmälaseihin sonnustautunut
maisteri lisätarkastelun syynäten jokaisen huonekalun erikseen.
Lopuksi hän istui nojatuolille todeten, että kantapäät jäivät
hieman koholle lattiasta. "Tuolit ovat liian korkeita", oli
toteamus. "Otetahan tuuma pois jaloosta", sanoi Juho
yksikantaan. Maisteri vähän mietittyään päätti keskustelun:
"Ei oteta kuin puolituumaa". Niin sai Juha sahata
kahdeksastatoista tuolista jokaisesta jalasta kappaleen. Mutta lopuksi
maisteri sitten kehotti kalustontuojia pirttiin, jossa talon fröökynä
tarjosi kahvit. Juho arveli, että kuparipannusta kaadettiin lähes
sekoittamatonta papujuomaa, mutta oli kai siinä sentään ruista
puoleksi.
Kotimatkaa varten oli vielä oma ohjelmansa, Juho sai hieman Kuhnalasta
alavirtaan olevalta Rinta-Nikkolan sahanplassilta ostaa ylivuotisia
lankkuja. Niinpä poikettiin paikalle ja kuormattiin rekeen
puolentoistakymmentä 14 tuumaista 3 syltä pitkiä lankkuja. Hinnan 2
markkaa kappaleelta Juho maksoi paikalla, olihan hänellä vastasaatu
salinkaluston hinta taskussaan.
Juho Järvinen 17.3.1855 - 22.1.1924, alkuaan Juho Fabianinpoika
Keski-Koivisto.
Into Järvinen
Artikkeli julkaistu aikaisemmin Kurikka-lehdessä, 17.1.2009, s.
2.
URN:NBN:fi-fe200902231193
|