Katurakenteista ja nimenantajista

Kun Nikolainkaupunkia suunniteltiin, oli yksi lähtökohta selvä: paloturvallisuutta piti lisätä. Siksi katualueet tehtiin paljon aikaisempaa leveämmiksi ja puistoja suosittiin. Kortteleitten sisään rakennettiin erityisiä palokatuja, joiden reunalle kiinteistöjen talous- ja ulkorakennukset rakennettiin. Monessa kaupungissa nämä palokadut on hävitetty, Vaasassa on ollut viisautta säilyttää. Tai ehkäpä säilyttämisen syy on ollut siinä, että kaupungin suuri venekanta on tarvinnut talvisäilytyspaikkoja. Myös tonttien puuistutuksia suosittiin paloturvallisuuden nimissä. Pihojen käyttö autosäilytykseen on tehokkaasti vähentänyt tonttien puustoa.
Katuvierille kuului alun perin viheralue, sitten jalkakäytävä ja varsinainen ajoväylä joka hevoskaudella ei tarvinnut olla kovinkaan leveä. Jalkakäytävät oli erotettu ajoradasta hirsirotvallilla. Kirjailija ja säveltäjä Heikki Klemetti muistelee poikavuosiaan, miten liukkailla hirsillä seikkailtiin kuin tukinuitossa konsanaan. Klemetti kertoo myös poikavuosiensa suuresta huvituksesta kaataa lätäköiden yli vedetyillä köysillä kaupungin hampuuseja kurakylpyyn.
Aikanaan sitten viheralueet katujen reunoilta katosivat, ajoväylät kivettiin ja jalkakäytävät kapenivat. Kaupungin kadut revittiin kaksi kertaa auki: ensin viemärityömaan takia 1880-1904, toisen kerran 1910-15 vesijohtotyömaan takia. Valmiitten katujen auki repiminen ei siis ole nykyajan ilmiö. Kivimiesten ammattikunta oli aikanaan suuri, ja katukiviä hankittiin kaupungille myös työttömyystyönä. Linja-autoaseman vieressä oleva Nupukallio hakattiin katukiviksi ja rotvallikiviksi niin tarkkaan, että paikalle muodostui syvä Nupumonttu.

Nimitoimikunnan synty

Suur-Vaasan syntymisen jälkeen vuonna 1938 alettiin uusien liitosalueitten kaavoitustyö, ja silloin asetettiin kaavoittajan avuksi ensimmäinen nimitoimikunta. Sen puheenjohtajana toimi kaupunginjohtaja Eino Rostén, joka erinomaisena paikallishistorian tuntijana olikin mies paikallaan. Jäseniksi nimitettiin sitten senaikaisia poliitikkoja, johtaja Valter Swanljung, hovioikeudenneuvos A. F. von Willebrand, rehtori J. Fr. Antola, opettaja Alex Lindfors ja kaavoitustyötä johtava virkamies, kaupungininsinööri I. I. Holming.
Syttynyt talvisota katkaisi kaavoitustyön ja nimitoimikuntakin sai levätä aina vuoteen 1945, jolloin palattiin liitoalueitten kaavoitustyöhön ja keskustan katujen uudelleennimeämiseen. Vaskiluodon asemakaava, joka vahvistettiin keväällä 1918 itsenäisen Suomen ensimmäisenä kaavana, sisälsi kymmenittäin kadunnimiä, jotka myöhemmissä muutoksessa hylättiin. Näistä monet liittyvät Vaasan historiaan ja niitä soisi käytettävän tulevaisuudessa.