Petäyksen "pruuki" oli alkuna Östermyran rautateollisuudelle

    Rautaruukin paikka määräytyi paljolti vesivoiman sekä raaka-aineen saannin mukaan. Pettuluoma, joka sijaitsee Jalasjärven Jokipiinkylässä, oli vielä 1700-luvun lopulla niin vuolas virta, että voimme ajatella sen riittäneen pienimuotoisen rautateollisuuden käyttövoimaksi, mutta tuskinpa kuitenkaan suurimpien konevasaroiden voimaksi. Raaka-aineen saanti oli suhteellisen lähellä, koska Jalasjärvestä lähtevän Jalasjoen rantamilta, jota paikkaa nimitetään Ahtahaiseksi, on saatu raudansekaista savea, samoin kuin Jalasjärvestä järvimalmia. Suomalmin käytöstä Petäyksen ruukilla ei ole täysin varmaa tietoa, mutta sitä voisi pitää todennäköisenä.

   Ensimmäiseksi herää kysymys, miksi vaasalainen kauppias Abraham Falander kiinnostui raudanteosta? Syynä lienee se, että hän harjoitti laajamittaista laivanrakennusta Svartön telakallaan ja erikoistui nimenomaan suolalaivojen rakentamiseen, joka vaati jatkuvasti myös rautaa, pultteja ja nauloja. Nämä ostettiin lähinnä Orisbergin ja Kimon ruukeilta.

                                                   Rautaruukki perustetaan

   Petäyksen ruukki on koko ajan Petäyksen omistuksessa ja yhteistoiminnassa etenkin Gabriel Korsbergin kanssa. Falander rahoittaa koko toiminnan, sekä maksaa ulkopuolisten palkat ja vielä vuokran vesivoimasta ja paikasta; se oli 40 taaleria vuodessa. Ensimmäisen kerran Petäys näkyy Falanderin kirjanpidossa 27.2.1794. Tämä vuosi kuluu hyvin pitkälle ruukin rakentamisen merkeissä. Ruukille tehdään harkkohytti ja sinne tulee konevasara. Raaka-aine luultavasti pasutettiin jo Jalasjoen rantamilla. Siinä maa-aineet eroitettiin rautamalmista, niin että kuljetettavaa ruukille jäi huomattavasti vähemmän.

    Tuon ajan talonpoikaisesta harkkohytistä on säilynyt kertomus, jonka oli laatinut Antti Tervo: "Hytti eli ahjo muurattiin hyvistä kivistä savella ja hiekalla, paraastaan 2 ½ kyynärän (1 kyyn.= n. 59 cm) korkuiseksi. Sisusta tehtiin muuripadan muotoiseksi ja sen kupeeseen jätettiin kuonan uloslaskemista varten aukko, joka oli märällä mullalla tukittava. Ahjoon pantiin hiiliä ja halkoja sekä määrän jälkeen malmia, ja palkeilla liehottiin, jaloin polettavien vipujen avulla, jossa työssä naisetkin olivat apuna. Hiiliä ja malmia lisättiin, kunnes ahjoon tuli arvoltaan leiviskän paino harkkorautaa, joka sitten ylhäältäpäin kaivettiin pois. Kiireesti toimitettiin harkko pihdeillä ja kangilla alasimelle, jossa sitä alettiin litistellä joko vipumoukarilla tai käsipaljalla (suurehko vasara). Tämän jälkeen se leikattiin siten, että yksi mies piti kirvestä harkon päällä, ja toinen löi koivukurikalla hamaraan. Lomalla oli kirvestä jäähdytettävä vedessä." Näin muotonsa saanutta harkkoa sanottiin "Osmundin-raudaksi".  

                                                    Toiminnan aikaa

    Sellaiseksi muodostui vuosi 1795 Pettuluoman varrella, jolloin Abraham Falander käytti ruukiin rahaa lähes 300 taaleria ja toiminta oli vilkasta. Saman vuoden keväällä harkkohytissä ilmeni jo ongelmia, lähinnä pesän mallissa ja muurauksissa, koska Falander kutsui kesällä ruukille asiantuntijoiksi Ruotsin Älvdalenista Olof Larsinpoika Elgin ja Olof Petterinpoika Arboreliuksen opastamaan harkkohytin teossa ja käytössä. Tällöin samalla mitä todennäköisimmin uunit muutettiin ns. Taalainmaalais-uuneiksi, jotka jo muistuttivat pienoismasuuneja. Ja loppuvuodesta sekä seuraavan vuoden alussa kävi paikalla vielä Svartön laivatelakalta rakennusmestari Johan Kallinen. Tämä viittaisi siihen, että paljepuhallus muutettiin vesivoimalla käyväksi. Ruukilla kävi melkoinen vilinä, sillä sinne tuotiin malmia, hiiliä, halkoja sekä rakennustarpeita. Myös oli tarvittu rakennusmestari Salomon Köhlströmin ammattitaitoa rakennusten uudistamisessa ja korjauksissa.

   Seppänä ruukilla oli Matti Tuomaanpoika Bergman, joka oli syntyisin Kurikasta. Hän teki  muutaman vuoden sepäntöitä Östermyrassakin, sen alkuvuosina.

   Toiminta oli parina seuraavana vuonna hieman vähäisempää, mutta 1798 keväällä se näyttää  huomattavasti elpyneen ja jatkuneen vilkkaana aina syksyyn 1798 asti. Vielä uusittiin palkeitakin, koska karvari Hultmanilta ostettiin nahkoja. Svartön laivatelakalta oli sepäntöitä neuvomassa hienoseppä Spångberg, joten on ilmeistä, että tällöin vielä kokeiltiin tehdä maatalouden tarvekaluja, kuten rautakankia ym. Perimätietona on kerrottu kuitenkin, että Petäyksen rauta olisi ollut "haurasta" tähän tarkoitukseen.

   Samaan aikaan aloiteltiin Östermyran ruukin rakentamista. Sinne siirtyi Gabriel Korsberg hyttimestariksi tammikuussa 1799, sekä sepäksi Matti Bergman. Näin Falanderin osuus raudan valmistuksesta Jalasjärvellä alkoi vähitellen loppua ja hän keskitti kaiken tarmonsa Östermyraan. Ennen joulua 1798 haettiin Petäyksen ruukilta pois kaksi alasinta ja kankivasara, ja vuoden 1801 lopulla Gabriel Korsberg kävi siellä pitämässä huutokaupan.  

                                           Kuka oli Gabriel Korsberg ?

   Hän oli Petäyksen talon poika Jalasjärven Jokipiinkylästä ja vanhempansa olivat Matti Simoninpoika Petäys ja Agneta Juhontytär (o.s. Opas), jotka vihittiin 13.6.1753 Jalasjärvellä. Perheeseen  syntyi kaikkiaan 13 lasta. Oltuaan ensin torppareina vaimon kotona Kurikan Oppaalla he tulivat myöhemmin Matin kotitalon Petäyksen isäntäväeksi. Gabriel syntyi lapsikatraan keskivaiheille 20.1.1764 Kurikassa ja hänet vihittiin 25.3.1788 Maria Juhontyttären kanssa, joka oli syntynyt 21.3.1762 Peräseinäjoen Myllärissä.

   Gabriel oli opetellut räätäliksi ja harjoitti ammattiaan kotitalonsa torpparina, mutta myöhemmin hänestä kehittyi Petäyksen ruukin myötä hyttimestari ja samalla kauppias Abraham Falanderin "luottomies."  Hänet jopa mainitaan tilikirjassa 23.1.1795 "Bruks förvaltare i Jalasjärvi," josta voimme päätellä hänen olleen ruukin hoitaja. On vaikea määritellä, miten oli muodostunut Gabriel Korsbergin ja Abraham Falanderin välinen kauppasuhde, mutta hyvin todennäköisesti Kolkin sahan kautta, jonka Falander omisti Vähässäkyrössä. Sinne jalasjärvisetkin myivät puutavaraa.

   Petäyksen ruukin hiljentyessä tunsi Gabriel Korsberg epävarmuutta tulevaisuudestaan. Niinpä hän aikoi perustaa uudistilan Peräseinäjoelle, kruunun liikamaille Seinäjoen Paijakosken eteläpuolelle. Tilan nimeksi katselmuskirjaan 10.2.1798 merkittiin Saarikoski, jolle myönnettiin 20 vuoden verovapaus sen aikaisen tavan mukaan. Hän ilmeisesti havitteli myös joskus myöhemmin perustaa sinne harkkohytin, varsinkin kun hänelle annettiin lupa myös myllyn rakentamiseen Juupakoskeen. Kuitenkin Gabriel näyttää luopuneen uudistilan asuttamisesta, kun Östermyran ruukki aloitti saman vuoden elokuussa toimintansa ja hän sai sieltä vakinaisen työn hyttimestarina.

   Myöhemmin hän työskenteli myös Nurmon Hytynkoskella ja kävi 1801-02 Kuortaneen hytillä neuvomassa ja opettamassa järvimalmin sulattamista. Hänelle maksettiin vuonna 1802 matkoista ja peräti 24 ½ päivästä Kuortaneella.

   Gabriel Korsberg muutti perheineen 1814 Längelmäelle ja sieltä seitsemän vuoden kuluttua Alavudelle, jossa hän 22.2.1832 kuoli 68-vuotiaana.

Kirjoittaja: Raimo Hieta
Artikkeli julkaistu aiemmin Jalasjärven Joulu - lehdessä 2001 s. 51-53

Lähteet:
Kirkonarkistot: Jalasjärvi, Nurmo, Seinäjoki ja Peräseinäjoki
Vaasan Maakunta-arkisto: Seinäjoen tehtaan ja Törnävän kartanon arkisto
Vaasan maanmittaustoimisto: Petäyksen lohkomiskartat
Eevert Laine: Suomen vuoritoimi I-III. Helsinki 1950-52
Vilho Puro: Koskuun ukoon kersat. Tampere 1996

URN:NBN:fi-fe20041250