| HISTORIA |
KANKAITA, KANKAITA…
T:mi K.Hautakankaan omistaja ja sielu oli Maija Hautakangas. Maria Sofia Salomonintytär Lahti syntyi Ilmajoella 16.7.1880. Maija saapui Seinäjoelle 27.7.1907. Hänet vihittiin ensimmäiseen avioliittoonsa 23.8.1907 räätäli, leskimies Mikko Hermanninpoika Rajalan kanssa. Mikko oli syntynyt 2.12.1834 Seinäjoella. Avioliitto jäi lyhyeksi; Mikko kuoli 25.7.1909. Pariskunta asui Hermannin Riskun omistamassa mökissä vanhan Marttilan kansakoulun vieressä. Tässä mökissä Maija aloitti kankaiden kauppaamisen. Mökissä Maija jatkoi kangaskauppaansa aina 1920-luvun alkuun asti. 19.10.1918 Maija vihittiin toiseen avioliittoonsa Kustaa Juhonpoika Hautakankaan kanssa. Kustaa oli syntynyt Alajärvellä 2.5.1880. Hän kuoli 27.8.1934 Seinäjoella. T:mi K. Hautakangas merkittiin 31.8.1920 kaupparekisteriin. Vuonna 1921 kangaskauppa siirtyi Jerikontien ja Vapaudentien kulmaukseen. Siinä liike viipyi 1930-luvun alkupuolelle asti. Tällöin se siirtyi Puskantielle. Siellä se oli parissa eri talossa. Pidempään se oli Iisakki Rantalan rakennuttamassa talossa Puskantien ja Puistopolun kulmauksessa. Talo purettiin 1987 nykyisen Kauppakulman liikerakennuksen tieltä. Vuonna 1951 valmistui Koulukadulle matala kerrostalo, johon Maija liikkeensä siirsi. Tässä paikassa se toimi loppuun 1980-luvun loppupuolelle asti. Maijan ja Kustaan avioliitto oli lapseton. Maijan veljentytär Aino Serafia Jaakontytär Lahti oli tullut 18-vuotiaana töihin tätinsä liikkeeseen. Aino oli syntynyt 24.3.1916 Isossakyrössä. Seinäjoelle hän saapui 22.12.1935. Hän avioitui lääketieteen lisensiaatti Jalmar Juhana Hartikaisen kanssa 20.3.1948 Seinäjoella. Jalmar oli syntynyt 26.5.1896 Jaakkimassa. Seinäjoelle hän tuli Vimpelistä. Avioliitto oli Jalmarille jo kolmas. Lääkärin vastaanottotilat hänellä oli Koulukadun talon pihapuolella. Maija Hautakangas kuoli 24.2.1955. Tämän jälkeen kaupan omistus siirtyi Aino Hartikaiselle. Myös Ainon ja Jalmarin avioliitto jäi lapsettomaksi. Jalmar kuoli 12.1.1978 ja Aino 26.2.1985. Liikettä hoiti jonkin aikaa Koukkarin sisarukset. Vuosikymmenen lopulla toiminta lakkasi. Kaupparekisterissä viimeinen merkintä on 27.9.1974. T:mi K. Hautakangas poistettiin rekisteristä 11.12.1995, jolloin kaupparekisterissä suoritettiin suuri ajantasaistamisoperaatio. Tällöin sieltä poistettiin kaikki ne yritykset, joista ei ollut merkintöjä ainakaan pariinkymmeneen vuoteen. 1990-luvulla talo oli Kapiteelin omistuksessa. 1.11.1996 avasi SKV:n asuntovälitys siinä toimistonsa Hautakankaan liikkeen paikalla. Yläkertaan muutti 1.12.1996 Pohjanmaan Isännöinti. Nämä toimistot väistyivät viime vuonna 2006 huhtikuun ja toukokuun vaihteessa talon purkutöiden alta. Kangaskauppa oli ennen hyvin vilkasta. Valikoimiin kuului monenlaisia kankaita ja ompeluun liittyviä neuloja ja lankoja sekä valmiita vaatteita ja asusteita. Ostoksia tehtiin erilaisiin tilaisuuksiin; kuten esim. kihlajaisiin ja vihkiäisiin sekä arkiseen käyttöön. Kotiompelijat suorittivat valmistuksen. Aino Hartikaisen kertoman mukaa, Maija ja Kustaa eivät juurikaan tinkineet. Hän itse antoi joskus periksi, että sai kaupan syntymään. Sota-aika oli tiukkaa. Kankaita löytyi jonkun verran tiskin alta. Myös saksalaiset sotilaat kävivät asiakkaina. Kaupankäynti alkoi hiljentyä 70-80-luvulla, kun valmiiden vaatteiden myynti erikoisliikkeissä ja marketeissa lisääntyi. Samoin muodin vaihtelut tuntuivat. Ompelijoiden koulutuksen aloittaminen vaikutti tilannetta piristävästi 80-luvulla. Oman väen lisäksi kaupassa työskenteli muutama palkattu myyjä, mm. Suoma Könönen (o.s. Kujanpää) ja Elvi Mäkelä. Aino Hartikainen toimi aktiivisesti mm. Seinäjoen Seudun Yhteiskoulun naistoimikunnassa. Se järjesti monenlaisia tilaisuuksia rahan keräämiseksi uuden koulun hyväksi, joskus jopa kerjäten. 1967 valmistuneeseen uuteen kouluun saatiin näin hankittua mm. piano, ompelukone, magnetofoni ja verhoja. Maija Hautakangas ja Aino Hartikainen ovat jääneet monen sukupolven
mieleen ahkerina ja aikaansaavina kauppiaina. Kun muistorikas talo on
nyt poistunut uuden ajan kauppakeskuksen tieltä, niin ajattelin laittaa
hieman ollutta aikaa ja tietoja muistiin. Vielä on paljon ihmisiä,
joilla on omakohtaisia kokemuksia ja muistoja näistä tarmokkaista
naisista. Nuorille ja tuleville polville he ovat vain nimiä ja
tarinoita. Toivottavasti jotakin jää kuitenkin myös paperille. Artikkeli on julkaistu aikaisemmin teoksessa Tutkielmia ja
tarinoita Seinäjoen varrelta (Seinäjoen Historiallisen
Yhdistyksen vuosikirja 3) nimellä Kangasta, kangasta!, s. 13. Lähteet URN:NBN:fi-fe200812162264
|
| © Porstua 2002 - Kaikki oikeudet pidätetään |