Jussi Kangas
Kantakaupungin nimistöstä

Vuoden 1999 Euroopan rakennusperintöpäivän aiheena oli "Paikan nimi - paikan muisti". Päivän- tarkoituksena oli korostaa nimiperinteen merkitystä asuinympäristön hahmottamisessa. Olin tuossa seminaarissa kertomassa vaasalaisesta paikannimihistoriasta.
Vanhempi nimihistoria on nykyaikaista selväpiirteisempää. Entiset nimitoimikunnat tunsivat paikallishistorian hyvin, se näkyy myös hylätyissä nimiehdotuksissa. Joka haluaa tutustua katujen nimiin tarkemmin, voi tehdä sen kaupunginkirjastossa - vielä tämä vuoden aikana. Lupaan toimittaa kirjastoon materiaalia.
Kun asukkaat muuttivat uuteen Nikolainkaupunkiin elokuun alussa 1863, oli Vaasan kaupunkioikeudet lakkautettu. Historiallinen Vaasa-nimi haluttiin säilyttää ja pääkatu nimettiin Vaasanpuistikoksi. Kaupungin nimi muutettiin Vaasaksi 19.3.1917 Venäjällä tapahtuneen vallankumouksen jälkeen. Toinen historiallinen nimi, joka haluttiin säilyttää tuleville sukupolville, oli Korsholman kuninkaankartanon nimi. Kuninkaankartanon rakennukset - taikka niiden jäännökset - hävitettiin juuri ennen Vaasan paloa, kun kummulle haluttiin rakentaa maaherralle palatsi. Luulo, että Korsholmanpuistikko olisi naapurikunnan nimikkokatu, on siis väärä. Korsholma- nimi tuli käyttöön vasta vuonna 1928. Siihen saakka Vaasan emäpitäjä Mustasaari oli ruotsiksikin Mustasaari.

Vaasan ensimmäinen katu

Kun Nikolainkaupunkia ryhdyttiin rakentamaan elokuussa 1854 - siis vuotta ennen kaavan vahvistamista- raivattiin ensimmäinen katupohja Rauhankatua varten. Nimensä katu sai
Krimin- taikka Oolannin sodan päättäneen rauhansopimuksen kunniaksi. Näin ovat aikanaan tienneet hovioikeudenneuvos A. F. von Willebrand 1938 ja kaupunginjohtaja Eino Rostén 1945. Jälkimmäinen tunnetaan erinomaisena paikallishistorian tutkijana.

Pisnesmies

Mies, jonka liikemiesnenä haistoi aina bisneksen, oli A. A. Levón, joka rakensi Hietalahteen ensin tiilitehtaan ja vähän myöhemmin höyrysahan. Tiiliä tehtiin minkä ennätettiin uuden kaupungin tarpeisiin. Tiiliä ostettiin myös muualta, tosin todettiin huonolaatuisiksi mm. kaupungin kirkon työmaalla. Vuodesta 1860 Levónin tehtaat jouduttiin siirtämään pois, kun kaupunki laajeni Hietalahteen. Mutta Tiilitehtaankatu jäi muistuttamaan Levónin yrityksistä.

Ajurien Osuuskunta

Vaasassa huutokaupattiin tontteja porvareille, mutta työväestölle ja ammattikuntien edustajille vuokrattiin edellisiä pienempiä tontteja VII kaupunginosasta. Ajurit olivat erikoinen ammattiryhmä, jotka tajusivat yhteistoiminnan merkityksen. He perustivat osuuskunta Elon, joka välitti viljaa ja rehuja kauramoottoreiden tupeisiin ja ylläpiti kengitys- ja ajokalujen korjauspajaa. Osuuskunnalla oli myöskin sauna osoitteessa Ajomiehenkatu 6. Mutta koska kadun nimi oli lainalla Vanhasta Vaasasta, muutettiin se vuonna 1945 Ajurinkaduksi.