Heikki Huhtamäki ja Kaarlelan pojat bolshevikkien maassa

Heikki Huhtamäki syntyi vuonna 1900 Lapualla ja kävi koulua Alavudella. Hänen isällään oli sokerileipomo Alavudella. Kun Heikki Huhtamäki oli 17-vuotias, hänen isänsä komensi poikansa Venäjälle liikematkalle. Matka alkoi heinäkuussa 1917. Heikin tehtävänä oli tutustua itäisen naapurivaltion liike-elämään. Matka Pietarin kautta jatkui Moskovaan ja edelleen Nishi Novgorodiin, joka oli tuon ajan idän kauppiaiden huomattava kauppapaikka. Matka jatkui laivalla Volgaa myöten Kasanin kaupunkiin, missä liikematkan luonne muuttui seikkailuksi.

Vallankumouksen liikehdintä oli alkanut Venäjällä. Niinpä Heikki Huhtamäki joutui välittömästi uuteen passintarkistukseen. Vaasan kuvernöörin vahvistamasta passista ei ollut apua ja Heikki Huhtamäki pidätettiin. Isältä saatu saksalainen pistooli oli kuitenkin ilmeisin syy pidätykseen. Näin alkoi kymmenen kuukauden vankileirien kierros, joka päättyi karkureissuun. Karattuaan Heikki Huhtamäki päätyi tatarikylään, missä hän löysi piilopaikakseen kylän saippuatehtailijan tilat. Heikki kertoi saippuatehtailijalle isänsä karamellitehtaasta. Tatari innostui asiasta ja Heikki sai tehtäväkseen valmistaa malliksi tryffeliseosta. Seos ei oikein onnistunut, mutta yön pimeydessä Heikki Huhtamäki pääsi jatkamaan matkaansa jalkapatikassa mukanaan aimo annos saippuaa lahjana tehtailijalta. Sopiva joenranta ja saippua tappoi vankilakierrokselta mukaan tarttuneen täilauman niin kulkurista kuin vaatteista.

Rautatiellä salamatkustajan matka katkesi pidätykseen pienen rautatieaseman lähellä Novo-Nikolajewskista etelään. Uusi vankipaikka oli yllätys, sillä nyt vanki sai jopa nukkua samassa huoneessa maatilan isäntäväen kanssa. Hän pääsee lähettämään jopa kirjeen Alavudelle. Kirje saapui myös perille ja se on edelleen olemassa. Se on päivätty 18.11.1917.

Isäntä oli hauska veijari, mutta vapauden kaipuu voittaa Heikki Huhtamäen mielen ja saa hänet jatkamaan karkumatkaansa. Juna vie taivaltajan Vladivostokiin saakka. Maailmansota ylettyy Ranskasta läpi Siperian Vladivostokiin. Siellä Heikki Huhtamäki törmää italialaisiin sotilaisiin. Hän löytää myös konsulin ja saa matkarahat paluumatkalle sekä uuden passin. Passissa on uusi valokuva ja nyt Heikki Huhtamäestä tulee kuukauden ajaksi merimies Japanin merelle ja kauemmaksikin.

Japanista kohti Suomea

Huhtamäen Heikin laiva ankkuroituu Japaniin Jokohaman satamaan muutamaksi päiväksi. Satamassa Heikki Huhtamäki kuulee tuttua kieltä, rannikon ruotsia. Hän törmää neljään pohjalaiseen, Kaarlelan Kålabackasta olevaan Ernst Kålaan, Kaustarin kylästä olevaan Ernst Hellsteniin, Kaarlelasta olevaan Ernst Hannilaan (Händelin) sekä Vaasan seudulta kotoisin olevaan Frans Malmbergiin.

He ovat tulossa Amerikasta, missä kutsunnat ovat laajentuneet ja matkalaisia uhkasi USA:n armeijaan joutuminen, ja sitä myöten tie kohti Euroopan sotatantereita vuonna 1917. Niinpä he ylittivät rajan ja pääsivät Kanadaan. Sieltä he ottivat laivapestin Japaniin.

Heikki ryhtyy porukan oppaaksi. Hän osaa hyvin venäjää ja uusilla matkakumppaneilla on puolestaan hyvä matkakassa. Vladivostokissa he tekevät yhteisen reittisuunnitelman tavoitteenaan päästä Suomeen. Silloin eletään jo kesäkuun alkupuolta vuonna 1918.

Miesten matkaan tulee kuitenkin mutkia, sillä Vladivostokin lähellä on ensimmäinen rintamalinja ja rautatie on poikki. Seurue ei kuitenkaan jää odottamaan vaan he hakevat kiertotien Korean ja Mandsurian välistä. He matkaavat veneillä jokia myöten ja pääsevät taas rautatielle.

Pian he törmäävät jälleen sotarintamaan, missä kasakat taistelevat alueistaan. Nyt he kulkevat Amurjokea pitkin. Välillä he liikkuvat bolsevikkien puolella ja taas kohta valkoisten seassa. Edessä on kolmas rintama lähellä Baikaljärveä. Matkalaiset löytävät yksityisen asunnon, jossa he saavat syödä ruhtinaallisesti kuin hotellissa. He jäävät odottelemaan junayhteyttä.

Jonkinlainen rosvoseurue yllättää kuitenkin heidät ja vievät heiltä niin matkakassan, passit kuin Amerikan tuliaisetkin. Koko seurue on puilla paljailla. He törmäävät kuitenkin valkoisiin ja aloittavat heidän kanssaan neuvottelut kulkuluvista ja matkalipuista. Neuvotteluilla on kiire, sillä juna kohti Irkutskia on lähdössä. Ruotsin konsuli tavoitetaan ja niin heidän matkansa pääsee jälleen jatkumaan. Omakissa matka keskeytyy. Edessä on neljäs rintama. Se oli läpäistävä Pennin seuduilla ennen kuin he pääsisivät Pietarin lähettyville. Matkakassaa on vielä sen verran, että siitä riittää rahaa lippuihin Pietariin.

Viimeinen yritys alkaa. Pietarin jälkeen konduktööri päästää heidät Rajajoella Suomen puolelle. Heillä ei ole oikeita papereita. Mutta taas kerran he pääsevät etenemään puhumalla. Kotimaassa retkue on viimein 4.10.1918. matkaan Vladivostokista kotimaahan on kestänyt neljä kuukautta. Edessä oli vielä 14 päivän karanteeni, jonka jälkeen he pääsivät vihdoin Pohjanmaalle.

Heikin tehdashanke

Pitkään ei Heikki Huhtamäki jäänyt seikkailujensa jälkeen Alavudelle vaan hän matkusti Kokkolaan ja tapasi siellä ainakin Ernst Kålan sekä Ernst Hellstenin. Vuonna 1920 Heikki Huhtamäki avioitui Hagströmin AL:n tyttären Signen kanssa. Karamellitehdas – Huhtamäen Tehtaat Oy aloitti toimintansa Pitkänsillankadun tuntumassa nykyisen Kallentorin seuduilla.

Heikistä tuli suuren Huhtamäki-yhtymän johtaja, vuonna 1929 toiminta siirtyi Turkuun. Perheeseen syntyi Kokkolassa olon aikana kaksi tytärtä Anna-Liisa ja Maija. Kirjoittajan muistikuva tästä perheestä on kesältä 1938, jolloin isäni vuokrasi Ykspihlajanlahden pohjukan Torsö-saaren huvilan Huhtamäen perheelle. Vastapäisellä rannalla sijaitsi Hagströmien perheen kesäasunto.

Sokerileipurin pojasta tuli huomattava teollisuusmies. Ehkäpä Venäjän reissulta tallentui ainakin peräänantamattomuus. Kirjan "alkusanasessa" hän kirjoittaa: "Kaikkien seikkailut eivät ole päättyneet yhtä onnellisesti kuin minun, vaan ovat sortuneet joko bolshevikkien tai Venäjän valkoisten keskelle, joiden kumpienkin viha itsenäistä Suomea kohtaan on suuri ja sammumaton." Hän kiitti matkakumppaneitaan, jotka veljellisesti jakoivat retken vastukset ja vaikeudet. Yhdessä toinen toisiimme luottaen läpäisimme rintamat ja vältimme vaarat kotimaahan pyrkiessämme, hän totesi.

Lähde: Heikki Huhtamäki: Seikkailuja bolshevikkien maassa, Gummerus 1920.

Kirjoittaja: Toivo Sandkvist

Artikkeli on julkaistu Keskipohjanmaa-lehdessä 3.10.1999.

Artikkelissa on 2 kuvaa. Kuvatekstit ovat: kuva 1. Heikki Huhtamäki aloitti teollisuusmiehen uransa Kokkolassa ja siirtyi myöhemmin Turkuun.
Kuva 2. Huhtamäen Tehtaat Oy esittäytyi Kokkolassa 1920-luvulla pidetyillä messuilla. Messupöytä notkui makeista herkuista.