KAHDEKSANKYMMENTÄ VUOTTA SITTEN - POIMINTOJA ILKKA- JA VAASA-LEHDISTÄ

Aluksi yhteenvetona on mainittava se yllätys, kuinka paljon Peräseinäjoesta oli kirjoituksia Ilkka- ja Vaasa-lehdissä vuonna 1914, vaikka Eurooppa eli ensimmäisen maailmansodan aattoa ja sota sitten puhkesikin. Sodan alkamisesta kerrottiin aika erikoisesti 3.8.1914 Ilkka-lehdessä. Lehti oli ilmeisesti jo painettu, koska etusivun päälle oli liimattu sähkösanomalappu: "Maailmansota on alkanut."

3.1. Ilkassa: Asutustarinoita, II osassa L. Laaksonen käsittelee Lammin talon perustamista 1500-luvulla, sekä samoin Viitalankylän vanhimpia taloja. (Tätä on lainattu Peräseinäjoen kirjaankin.)

12.2. Ilkassa: Sota-ajoilta, L. Laaksosen kirjoitus, jossa kerrotaan tarinoita lähinnä Suomen sodan ajoilta. Tarinat ovat säilyneet alavutelaisten ja peräseinäjokisten keskuudessa. Mainittakoon tässä tarina Ahonkylässä eläneestä mainiosta hevosvarkaasta "koni-Heikistä", joka varasti hevosia venäläisiltä, kun venäläiset ja ruotsalaiset seisoivat kahtapuolen Alavudenjärveä, ennen Alavuden taistelua. Kun venäläisillä oli järven yläpäässä Ansioniemessä hevosia laitumella, hiipi koni-Heikki sinne, ja vaikka siellä oli vahdit niin sai kuin saikin siepatuksi yhden joukosta. Mutta vahti hätyytti ja kun Heikki yritti hevosellaan pakoon, ennätti venäläiset eteen. Heikillä ei ollut muuta neuvoa kuin ajaa karkkuuttaa järveen ja uittaa hevosensa yli "Ruotsin puolelle". Kuulia lenteli kuin rakeita karkulaisen ympärillä ja venäläiset karjuivat omia komentosanojaan hevoselle, mutta Heikkipä osasi myös komentaa hevostaan venäjäksi! Kun pääsivät toiselle rannalle niin Heikki huusi: "Jo Heikki yli meni!"

17.2. Ilkassa kirjoitti V. K. Peräseinäjoen kunnalliselämästä ja sen alkutaipaleesta. Kuntaan oli laadittu 1882 järjestyssäännöt. Ne olivat voimassa vielä 1914, koskapa V. K. mainitsee: "Vielä nyt 30 vuodenkin perästä malliksi ja esimerkiksi kelpaavat."

24.3. Vaasassa: Pikku-uutinen Jalasjärven ja Peräseinäjoen talvikäräjistä, jotka oli pidetty 9.3. - 21.3. Asioita oli ollut seuraavasti: Varkauksia 142 kpl, huudatuksia 133 kpl, kiinnityksiä 87 kpl, rekisteröintejä 15 kpl ja holhouksia 21 kpl. Samalla oikeus antoi herastuomarin arvonimen lautamies S. W. Hiirikoskelle Kihniänkylästä.

7.4. Ilkassa jatkaa V. K. kirjoitustaan kunnalliselämästä. Jyvämakasiinin laittamisesta oli keskusteltu 1873, mutta edellisten vuosikymmenien katovuodet olivat vieneet taloudellisen elämän niin rappiolle, ettei silloin uskallettu ryhtyä tulevaisuuden hätää varten varustautumaan. Vasta 1885 oli perustettu yksityisten jäsenten tueksi maanviljelyslainarahasto. Muita taloudellisia kysymyksiä oli syksyllä 1888 tehty anomus Seinäjoessa olevien Hepovuolteen, Koskelan ja Wuolteen koskien perkaamisesta. Valtionapua saatiin tähän monien anomusten jälkeen vihdoin 1910, jolloin työt aloitettiin. Mutta Ilmajoen ja Seinäjoen kuntalaisten anomuksesta työt piti keskeyttää, eikä niitä enää jatkettu. Jo 1882 oli päätetty kunnan rahastosta luovuttaa 45 markkaa lainakirjaston perustamiseen. Summaa on pidettävä melko suurena oleviin oloihin verraten. Vuonna 1883 oli koottu 10 penniä vaimon- ja 15 penniä miehenpuolelta ja lisäksi talollisilta vielä 5 penniä veroäyriltä, Aleksanteri II muistopatsas-rahastoon. Ensimmäisen kansakoulun perustamispäätös oli tehty 14.7.18890, ja kunnassa oli 1914 jo neljä kansakoulua, joissa oli viisi opettajaa.

28.4. Ilkassa: "Lusikka-vapriikki Peräseinäjoen takamailla", nimimerkki J. R-ri. Kirjoittaja oli hevosella lähtenyt huhtikuun alkupäivinä tapaamaan maineikasta kärrynpyörän tekijää, jonka asunnon sanottiin olevan Karhunevan takamailla. Mutta liikkuessaan oudolla seudulla hän oli ajanut harhaan, ja nähdessään suon toisella puolella latoja niin käänsi hevosensa sinne. Lähemmäs tullessaan hän huomasi, että erään ladon katolta tuli savu pyöreästä savupiipusta - hän oli tullut "lusikka-vapriikkiin". Lainaan kirjoittajaa: "Enhän sitä voinut näin nimittää, sillä osuin lähenemään sitä siltä kantilta, että vaikka olisi ollut kanssani itse rakennusmestari, niin ei hänkään olisi voinut sille ulkoapäättäen nimeä antaa. Siinä eteistä, joka ympäröi vasemmanpuolista seinää ja ovia tuhkatiheään. Mistäs nyt sisälle?

Tuvassa oli istunut silmälasipäinen, vaaleatukkainen vanhus, silmälasit nuoralla kiinni pään ympäri, pöydällä tarkkoja taidemaalaustöitä. Siinä olivat isännän keskeneräiset puulusikat, joiden pohjaan hän oli maalannut kauniita kuvia ja lusikat odottivat vain lopullista lakeerausta. Ukolla oli solkivyössään suurehko tuppi, jossa visaperäinen puukko antoi oikean kuvan vanhan ajan puusepästä. Ukko oli asustanut lähes 20 vuotta siellä takamailla. Vapriikiksi vanhus nimitti mökkiään, olihan hänellä rautalangasta väännettyjä hiiren "killeriä", kahvipannun alustoja ym. mustassa tuohiropessa. Näitä hän valmisti ja kävi kaupalla. Tehtyään kauppoja vanhuksen kanssa oli kirjoittaja saanut oikotieohjeet kärrynpyöräntekijän mökille.

7.5. Vaasassa, kuntakokouksen päätöksiä, esim. variksen tapporaha päätettiin ylentää 25 penniin kappaleelta. Koiravero pysyi ennallaan, kahtena markkana. Valtiolta saadut apurahat päätettiin sijoittaa Luomankylän sivistysrahastoon. Oli myös keskusteltu, aletaanko hankkia metsäkiinteistöjä kunnalle, ja samalla perustettiin toimikunta selvittämään olisiko metsiä tarjolla.

16.6. Vaasassa, ilmoitus musiikkitapahtumasta: "Kaikki ensi perjantaina klo 8 Toivolaan. Mitäkö siellä? Viulutaiteilija Sulo Hurstinen antaa mainittuna iltana konsertin. Meille sattuu tällaisia tilaisuuksia niin harvoin, että nyt varmaan jokainen menee kuuntelemaan. Koska muuten paikkakunnalla on heräämässä harrastusta viulun soittoon, niin olisi kai viulunsoiton harrastajan syytä kuulla miltä oikea kouluutettu soitto kuuluu."

23.7. Ilkassa, L. Laaksosen kirjoitus Kotiteollisuudesta ennen ja nyt. (Tätä aihetta on käsitelty melkoisen laajasti Peräseinäjoen kirjassa, joten otan esille vain muutamia kirjoituksessa mainittuja henkilöitä.) Wisalan torpassa Viitalankylässä asui entisaikaan kanteleiden tekijä nimeltään Yrjö - kyseessä on siis kangaspuihin eli "soholoohin" kuuluva osa, "kaires". Alkuaan tehtiin kaiteiden tikut koivusta, myöhemmin merikaislasta. Yrjön töitä myytiin laajalti ympäri maakuntaa. Mestarin vävyn kuoltua vuonna 1867 loppui tämä teollisuus Peräseinäjoella. Vävy oli ollut kotoisin Alavuden Palolammilta.

Ränkimestareita oli viime vuosisadan puolella mm. Juho Luoma eli Kallio Viitalankylässä ja Eljas Ania poikineen Peräseinäjoen kylässä, he veivät runsaasti ränkiään maakuntaan. Ja 1914 perinnettä jatkoi yksin Siimon Niemi eli Nevanperä Luomakylässä.

21.11. Ilkassa alkoi 3-osainen sarja: Peräseinäjoen vanhempia oloja, erään nuoren kotiseutututkijan kohotuksesta kertoellut N. Lka. Kirjoitussarjan seuraavat osat julkaistiin 1.12. ja 10.12.1914. Kirjoittaja on Niilo Liakka, joka sitten 1930-luvulla julkaisi Ilmajoen pitäjä - historiakirjan. "Nuori kotiseutututkijan" tarkoittaa Lauri Laaksosta, joka kuoli jo vuonna 1916.

Raimo Hieta
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Peräseinäjoen Joulu -lehdessä 1995, s. 30-31

URN:NBN:fi-fe20041242