Suomensodan jälkeen vuonna 1809 Kokkolakin siirtyi Venäjän vallan alaisuuteen. Suomi liitettiin autonomiana Venäjään. Venäläisten virkakuntaa oli lähinnä läänitasolla. Elettiin kuvernöörien käskyn alla.

1. maailmansodan puhjettua vuonna 1914 muuttui tilanne. Tsaarin armeijan osastoja siirrettiin myös Kokkolanseudulle valvomaan Pohjanlahden meriliikennettä. Tätä ennen oli Kokkolassa Kriminsodan aikana vuosina 1854-55 venäläisten sotilasosasto.

Maailmansodan laajentuminen toi kuitenkin lisää venäjän armeijan yksiköitä Kokkolaan. Kaupungin valtuuston pöytäkirjoissa ei ole juuri merkintöjä sotatilasta vuosina 1914-15. Vuoden 1916 marraskuussa saapuu ensimmäinen vartiokomppania Kokkolaan. Näille miehille varataan Rankakadun VPK-talo eli nykyinen Snellman-koti ja Isonkadun varrelta silloinen suomalainen kansakoulu (sittemmin seurakuntatalona tunnettu) majoitustiloiksi. Pian tämän jälkeen saapuu jo joulukuussa 1916 suurempi joukko-osasto. Venäläiset vaativat käyttöönsä ruotsalaisen yhteiskoulun Rautatientorin laidalta. Kaarlelan kunnan alueelta venäläiset ottavat majoitukseen Jungsborgin nuorisoseuratalon (KUF).

Miehitysjoukkojen määrä kasvaa. Tilastojen mukaan on Kokkolassa ja sen lähipitäjissä yhteensä 1400 venäläistä sotilasta. Vuonna 1917 on venäläisillä myös Puistokadun Työväentalo, saman kadun varrella ruotsinkielisten Arbetsvänner-yhdistyksen talo. Ykspihlajaan venäläiset sijoittavat merijalkaväkeä ja pari tykkiäkin, majoitustiloja he saavat työväentalosta. Satamakonttorirakennus on päävartiopaikkana. Vuoden 1916 joukkojen mukana tulee myös upseerien perheitä, mm. Niukkalinna on näiden perheiden asuntoina. Rautatientorista tulee tärkeä alue. Jo syksyllä 1916 sinne rakennetaan kaupungin toimesta 80 hevosen tallirakennus. Viereiseen entiseen tupakkatehtaaseen sijoitetaan varastoja.

Vuoden 1917 syksyllä Sällsskapsklubben joutuu luopumaan kerhotiloistaan Rantakadulle, taloon sijoittuu venäläisten sairaala. Tsaarin armeijan miehet ja perheet olivat uskonnoltaan ortodokseja. Tilanne vuosina 1914-1917 oli melko rauhallista rinnakkaiselon aikaa. Venäläiset perheet ja varuskunnan miehet asioivat kauppaliikkeissä. Isäni toimi tuolloin Björklundin Rautakaupan ja Kokkolan Rautakaupan tukku- eli matkamyyjänä. Hänen kertomansa mukaan venäläisten kanssa tehtiin melko sujuvasti kauppaa. Kaupan väen piti osata arkipäivän venäjän kieltä.

Omaa vakituista kirkkosalia ei venäläisillä täällä ollut. Kokkolan Länsipuiston ravintolarakennus oli suurempina kirkkopyhinä jumalanpalveluspaikkana. Kokkolasta osallistuttiin Vaasan varuskunta-alueen kirkossa pidettyihin tilaisuuksiin.

Maailmansodan alettua vuonna 1914 oli Pohjanmaan rata tärkeä yhteysreitti Pietariin ja muualle Venäjälle. Laivayhteydet muualta Euroopasta käytännöllisesti loppuivat kokonaan. Johan Wenelius tallensi päiväkirjaansa: 8.8.1914 klo 9.15 saapui leskikeisarinna Maria Feodorrovna Ruotsin kautta junassa Kokkolaan, juna pysähtyi noin 15 minuutin ajan. Häntä muistettiin kukin ja tuokkosella tuoreita vadelmia. Mukana oli myös tytär Zenia Alexandrova. Kokkolaan oli saapunut kunnioittamaan keisarinnaa Vaasan läänin kuvernööri Sillman. Samana päivänä klo 11.00 ohitti Kokkolan seuraavassa junassa Itävallan suurlähettiläs Zsaparov Pietarista matkustaen Ruotsin kautta kotimaahansa. Kokkolassa elettiin näin Euroopan tapahtumien ketjussa.

Venäläisiä saapui heti sodan puhjettua lisäjoukko Kokkolaan. Pohjanlahden rannikon satamat saivat melkoiset valvontaosastonsa. Vuodet 1915-16 kiristivät sotatilannetta. Kokkolastakin käsin kuljetettiin miehiä linnoitustöihin Keski-Suomeen rautateitse Haapamäelle. Kokkolan miehet osallistuivat pääosin linnoitustöihin Karstulan maisemissa. Taustalla oli venäläisten pelko saksalaisten maihinnoususta Pohjanlahden satamiin ja edelleen kohti Pietaria. Pari laivaa torpedoitiin, vaan ei tullut maihinnousua. Suomalaisten aktivistien puuhaama aselasti oli suurin operaatio näillä vesillä. Maihin noustiin Öjan ja Larsmon rantapoukamissa.

Venäläisten poistuminen

29.1.1918 käydyssä Kokkolan valtausyrityksessä kaatui tai ammuttiin kolme kokkolalaista ja neljä venäläistä. Venäläisten antauduttua 30.1. kuului sopimukseen myös se, että he saivat haudata nämä neljä sotilastaan Marian hautausmaan nurkkaukseen ja järjestää sotilaalliset hautajaiset. Näin tapahtuikin. Hautasaattueessa oli mukana venäläisten soittokunta, papit, venäläisten kunniaosasto ja jopa Kokkolan suojeluskunnan kunniaosasto.

Venäläisten poistumisesta kaupungista on epätarkat tiedot. Tehdyn sopimuksen mukaan upseerit ja aliupseerit saivat pitää henkilökohtaisen aseensa ja saivat matkustusluvan rautateitse. Tähän tiedot loppuvat. Pääsivätkö he tuolloin 1-4.2.1918 vielä rautateitse Haapamäen kautta kohti Pietaria? Toisen tiedon mukaan osa heistä joutui Uudenkaarlepyyn vankileirille. Kokkolaan ei täällä olleista jäänyt, ehkäpä kuitenkin jokunen "muisto" kuitenkin.

Venäläisten valvontakausi päättyi Kokkolassa 30.1.1918. Tapahtumat etenivät nopeasti. Kokkolan suomalainen yhteiskoulu toimi koko tuon miehitysajan. Heti kaupunginvaltausyrityksen jälkeen oli tuon koulun tiloissa seuraavana päivänä "valtaajien" ruokailu.

Venäjänvallan eli Tsaarien aikana, vuosina 1808-1917, Kokkolan liike-elämä oli vilkasta. Purjelaivakausi laantui kuitenkin hiljalleen. Merkittävä tapahtuma oli Pohjanmaan radan valmistuminen 1880-luvulla. Laivayhteydet Pietariin vaihtui junayhteydeksi vuosisadan lopulla.

Kirjoittaja: Sandkvist, Toivo

Artikkeli on aiemmin julkaistu Kokkola-lehdessä keskiviikkona 25.3.1998

Artikkelissa on kolme kuvaa. Kuvatekstit ovat kuva 1: Tapahtui Rautatieasemalla. Syksyllä 1917, vallankumouksen jälkeen, poistui osa venäläisistä myös Kokkolasta. Kuvan tilannetta ei ole voitu tarkentaa.
Kuva 2: Oma kirkko. Länsipuiston puistoravintolassa pidettiin venäläisten ortodoksijumalanpalveluksia.
Kuva 3: Komeaa asusumista. Kauppatorin laidan Niukkalinna valmistui upseerien perheiden käytössä.