| HISTORIA |
LAGUKSIEN VAIKUTUS JALASJÄRVEN HENGELLISEEN JA SIVISTYKSELLISEEN KEHITYKSEEN
Jalasjärveläisten mielestä papit kävivät liian harvoin Jalasjärvellä pitämässä hartauksia. Valituksessa tuomiokapitulille väitettiin, että jumalanpalvelusten väli oli jopa 8-9 viikkoa. Tutkittaessa asiaa talvikäräjillä 1726 todettiin sen olleen vähän liioiteltua, jonka tähden ei antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin. Mutta ei vaatimuksista tähän luovuttu: asia oli esillä 1726-27 valtiopäivilläkin. Tuomiokapituli alkoi taipua myötämielisemmäksi, ja 1728 Ilmajoen papiston apulainen Isak Astrén sai kehotuksen siirtyä Jalasjärvelle. Kun Kurikan kappalainen Niilo Prochman kuoli, alkoi itsenäistyminen kappeliseurakunnaksi edistyä vauhdilla, ja se erotettiin Kurikasta 1729. Kuntalaisia kehotettiin tekemään täsmällinen sitoumus kappalaisen palkasta, joka esitettiin 1730 tammikuussa Ilmajoen käräjillä. He ilmoittivat hankkineensa paljon aiemmin jo 1/4 manttaalin suuruisen Vuohiluoman tilan ja rakentaneen sinne tarpeelliset rakennukset. Viljapalkkaa he lupasivat suorittaa 30 tynnyriä, puolet rukiita ja puolet ohria. Edelleen joka talolta kesällä juuston ja muutaman naulan voita, sekä talvella juuston ja syksyllä eli jouluksi palan lihaa, leipää, kyntteliä, pellavia ja hamppuja. Ja palkan maksu oli yhteisvastuullista, sillä jos joku talo jäi autioksi, joutuivat muut talot lisäämään omaa osuuttaan. Isak Astrén oli kappalaisena puolitoista vuotta. Hän sai valtakirjansa 20.3.1730. Hänen jälkeensä tulee kesäkuussa 1731 Alavudelta Jalasjärvelle kappalaiseksi Gabriel Lagus. Tästä alkaa kausi, joka on vaikuttanut merkittävästi jalasjärveläisten hengelliseen, kuin myös sivistykselliseen kehitykseen. Laguksien kausi kesti Jalasjärvellä 83 vuotta, sillä hänen kuudesta pojastaan neljä toimi kappalaisina Jalasjärvellä, sekä vielä yksi pojanpoikakin. Gabriel oli syntynyt 28.10.1692 Kiskossa, vanhemmat Kiskon kappalainen Gabriel Lagus, s. 1660 ja k. 17.3.1695 Kiskossa, jolloin Gabriel-poika oli vasta kolmevuotias. Hänen äitinsä Beata Florin, s. 1667, oli Paimion tuomiorovastin Henrik Florinuksen tytär. Beata meni miehensä seuraajan kanssa naimisiin, sen ajan tavan mukaan. Gabriel Lagus oli tiettävästi neljännessä polvessa pappi. Kuntaisänä pidetään Georgius Martinpoikaa Maarian pitäjästä. Sukutarinan mukaan Lagus-nimi muodostui siitä, että kun Georgius lähti koulutielle, hän otti kotitilansa nimestä, joka oli Jänissaari, alkuosan "jänis" ja käänsi sen latinaksi Lepus. Hänen jälkeläisensä ovat myöhemmin antaneet nimelle kreikkalaisen muodon Lagus. Gabriel pääsi 1704 Turkuun kouluun, jossa opiskeli seitsemän vuotta. Tämä aika on varmasti ollut melko rauhatonta, koska 1710 Turussa raivosi rutto ja elettiin Pohjan sodan aikaa. Hän lähtikin 1713 venäläisiä pakoon Kuruun, jossa veljensä Georg oli kappalaisena, mutta hänen veljensä venäläiset vangitsivat väärän ilmiannon johdosta ja veivät Hämeenlinnaan, jossa kuoli 1716 kidutuksen uhrina. Gabriel siirtyi joulukuussa 1714 Virroille kappalaisen Bertil Rönnbladin lasten kotiopettajaksi. Papiksi hänet vihittiin 15.1.1720 ilman lisäopintoja, toimien Virroilla kappalaisen sijaisena. Ja samana vuonna 20.5. hänet vihittiin avioliittoon Katariina Palanderin kanssa, jonka isävainaja Johan Palander oli ollut Virroilla kappalaisena. Katariinan äidin Helena Eliaksentytär Roosin toinen puoliso oli edellä mainittu Bertil Rönnblad. Alavudelle kappalaiseksi Lagus siirtyi siten, että kävi jo 1721 saarnaamassa siellä, mutta virallisesti vasta marraskuussa 1722. Siellä hän olikin reilun yhdeksän vuotta. Perimätiedon mukaan Gabriel oli saanut pietismiläisen herätyksen pakomatkallaan, jolloin oli tavannut erään pietismisupseerin. Hänen hengellinen vakaumuksensa oli syvä, ja hän on muutenkin tehnyt kaikkensa niin seurakuntansa kuin perheensäkin hyväksi. Tästä esimerkkinä voidaan mainita, että hän laittoi 1727 Alavudelle pienen rautasulaton, koska siihen aikaan ei kappalaisen palkka ollut kovin suuri, ja perhe oli kasvanut kahdella lapsella ja kolmaskin oli tulossa. Sulatollensa rautamalmin hän kuljetti 4 peninkulman eli n. 40 kilometrin päästä Ähtärin kappelista. Hän suoritti malminetsintöjä myös Alavudella ja löysikin Rautakorvesta pienen paikan. Tästä syntyi riitaa talollisen Simo Härkösen kanssa, koska tämäkin oli hakenut rautamultaa sieltä Laguksen löydön jälkeen ja tehnyt siitä rautaa. Asiaa käsiteltiin talvikäräjillä 1731, jossa Härköstä kiellettiin sekaantumasta asiaan ja etsimään oman rautapaikan.
Kun Gabriel tuli Jalasjärvelle, siellä jo oli v. 1725 vihitty kirkko, joka oli kooltaan 23 1/2 kyynärää (14,4 m) pitkä, 15 kyynärää (9 m) leveä ja korkeutta oli 10 1/4 (6,15 m) kyynärää. Arvion mukaan siihen mahtuisi 282 henkeä eli hyvin koko seurakunta. Hänen ensimmäiseksi tehtäväkseen näyttäisi tulleen kellotapulin rakennustöiden valvonta. Tapuli valmistui 1734 korpraali Niilo Stangenfäldtin johdolla. Siihen hankittiin kaksi kaunista kelloa. Pienempi on valettu 1729 ja suurempi Gerhard Meyerin valimossa Tukholmassa 1733. Suuremman kellon kyljessä on tekstit: "Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa", sekä "Korkeasukuinen Herra Parooni ja Maaherra Bror Rålamb, Rovasti Anders Mennander, Kappalainen Gabriel Lagus." Tämä on ollut valtava saavutus sen aikaisilta jalasjärveläisiltä, koska ajat ovat olleet todella huonot, on ollut sotaa, hallaa ja seurakunta hyvin pieni. Emäseurakunnan kirkkoherra Gabriel Peldankin kiinnitti huomionsa siihen tarmoon, millä köyhät jalasjärveläiset olivat muutamassa vuodessa saaneet kirkolliset asiansa hyvälle alulle. "Jumalan ihmeellinen siunaus oli siinä määrin seurannut jalasjärvisten toimia, etteivät he vain olleet saaneet kirkollisia asioitaan hyvään järjestykseen, vaan itsekin olivat samanaikaisesti hyvin menestyneet ja edistyneet. Erityisesti ansaitsi kiitoksen yksimielisyys ja hyvä tahto tämän köyhän kansan parissa." Hyvin kirkko palvelikin kansaa, koska vasta 1779 tarkastuksessa todettiin, että lehterit tai lisärakennus tarvittaisiin. Lagukset ovat olleet erikoisen hyväoppisia koulunpenkillä, niin Gabriel Lagus kuin hänen poikansakin. Tämä oli varmaankin suuri onni jalasjärveläisille, koska he saivat papeiltaan hyvän alkuopetuksen lukutaidolleen, ehkä myös monelle muullekin elämänsä perustalle. Pidemmälle suuntautunutta opiskelua Jalasjärvellä tapaa 1700-luvun alkupuolella erittäin vähän. Vaasaan oli perustettu triviaalikoulu 1684, mutta sen oppilasmatrikkelista ei näytä jalasjärvisiä löytyvän muita kuin Laguksen pojat. Luopajärven talon vävyksi tullut Matti Danielinpoika Vuollet Peräseinäjoelta oli opiskellut 1732 kyseisessä koulussa. Tuohon aikaan käytettiin lasten lukukirjana 1705 painettua kirjaa "Lasten paras tavara", joka sisälsi ABC-kirjan, katkismuksen, kysymykset, Pyhän Raamatun erinomaiset sanat sekä Athanasiuksen uskontunnustuksen. Emäseurakunnan rovasti Gabriel Peldan harrasti myös erityisesti kansanopetusta ja hän laati mm. "Lutherin katkismuksen kysymykset ja vastaukset"-kirjasen, jota käytettiin vuosikymmeniä seurakunnan alueella.
Jalasjärven rippikirjoista käy ilmi, kuinka uutterasti kansa opetteli lukemaan ja kävi kinkereillä, jossa heidän taitonsa tuli esille. Ja kinkereille tultiin jopa tiettömien taipaleittenkin takaa, sillä sitä pidettiin tärkeänä. Omia raamattuja, virsikirjoja sekä muita hengellisiä kirjoja koteihin alettiin hankkia yleisemmin 1700-luvun loppupuolella. Gabriel Laguksen pojista lähtee koulutielle 1737 Vaasan triviaalikouluun Johan, ollen n. 12-vuotias, sekä Georg, joka oli vasta 7-vuotias. He jatkoivat opiskelua Turun yliopistossa. Johan kävi myös Upsalan yliopistoa ja kuoli Sotkamon kirkkoherrana 1762. Georg kuoli 1773 Vihdin kirkkoherrana. Seuraava koulutielle lähtijöistä on Gabriel, s. 5.8.1732 Jalasjärvellä. Meni Vaasan kouluun kymmenvuotiaana ja pääsi ylioppilaaksi Turun yliopistosta. Hänet vihittiin papiksi 24.3.1753 ja tuli isänsä apulaiseksi Jalasjärven kappeliin, jossa tehtävässä oli kolmisen vuotta, siirtyen sitten Oulun kirkkoherran apulaiseksi. Hän kuoli 7.8.1784 Oulaisten kappalaisena. Puoliso oli Kaisa Brita Kranck. Heidän kahdesta pojastaan tuli pappeja. Veljessarjasta lähti 1747 Vaasan kouluun Isak, s. 5.7.1737 Jalasjärvellä. Pääsi ylioppilaaksi Turussa. Isak on hyvä esimerkki oppivaisuudesta sekä innokkuudesta, koska hän jo kymmenvuotiaana aloittaa opiskelun ja tulee 17-vuotiaana ylioppilaaksi. Papiksi hänet vihitään 1757 ja samalla määrätään isänsä apulaiseksi Jalasjärvelle, kun veljensä lähtee Ouluun. Myöhemmin Isak siirtyi Lappajärvelle, ensin armovuoden saarnaajaksi, sitten kappalaiseksi. Perimätiedon mukaan, kun lappajärveläiset tulivat pyytämään Isakia heille papiksi, oli hänen isänsä ensin vastustellut. Pitiköhän poikaa liian nuorena, kun Isak oli vasta 21-vuotias? Mutta hetken tuumittuaan oli tokaissut: "Mene sitten, ja ole mies mentyäsi." Siellä Isak olikin kuolemaansa 1804 asti. Avioliiton hän solmi Birgitta Helena Vilmanin kanssa ja heillä oli kaksi poikaa, joista tuli pappeja. Toiseksi nuorin pojista, Joonas, s. 14.5.1739 Jalasjärvellä, lähti 11-vuotiaana veljiensä tapaan Vaasaan kouluun ja tuli ylioppilaaksi Turussa v. 1757. Hän aikoi opiskella Upsalassa, mutta hanke keskeytyi isän kuoleman johdosta, ja hänet vihitään papiksi 1760. Joonas jatkoi isänsä työtä Jalasjärvellä 13 vuotta, siirtyen sitten Laihian kappalaiseksi, myöhemmin kirkkoherra ja rovasti, kuoli 22.4.1798. Avioitui Magdalena Perneruksen kanssa ja kolmesta pojasta tuli pappeja. Nuorin pojista, mutta ei vähäisin, oli Elias, s. 11.5.1741 Jalasjärvellä, meni Vaasaan kouluun 1751 ja pääsi ylioppilaaksi Turussa jo kuuden vuoden kuluttua. Hänet vihittiin papiksi 30.11.1759. Elias toimi jonkun aikaa Ruotsissa Itägöötanmaalla kotisaarnaajana. Jalasjärvelle hän tuli 1774, veljensä jälkeen kappalaiseksi. Hänen kirjoituksiaan on julkaistu Ruotsin tiedeakatemiassa, ja tunnetuin kirjallinen saavutus on Siionin virsien suomentaminen. Hän teki useita virsiehdotuksia virsikirjauudistukseen 1800-luvun alussa. Kuoli 1819 Taivassalon kirkkoherrana, oli rovasti ja professori. Elias oli kahdesti naimisissa, ensin Ulrika Boumanin, sitten Ulrika Achreniuksen kanssa. Yhdestä pojasta tuli pappi. Seuraavaksi kappalaiseksi tulee Joonas Laguksen poika Gabriel, joka on syntynyt Jalasjärvellä 9.10.1762. Koulun hän aloitti Vaasassa 1773 ja jatkoi Turussa, tullen ylioppilaaksi kuuden vuoden päästä. Vihittiin papiksi 20.10.1784, jonka jälkeen toimi Vaasassa opettajana. Tuli Jalasjärvelle 1798 ollen siellä kuutisen vuotta ja siirtyi Lapualle kirkkoherraksi. Kuoli rovastina 29.11.1835. Hänen vaimonsa oli Brita Johanna Wetzynthius. Erikoista on huomata, että Jalasjärvellä on vanha Gabriel Lagus tullut uuteen kappeliseurakuntaan, jossa kirkkokin oli uusi, ja hänen pojanpoikansa Gabrielin aikana rakennetaan taasen uusi kirkko. Ja kaikki vanhan Gabrielin pojat ja pojanpoika, jotka toimivat kappalaisina Jalasjärvellä, ovat myös siellä syntyneet, elikkä papit ovat olleet "omasta kylästä". Vanha Gabriel oli saanut kansan keskuudessa lempinimen "Parta-Lau", joka johtui kaiketi hänen tuuheasta parrastaan.
Jos palaamme kirkon osuuteen kunnan itsenäistymisessä, on ehkä aiheellista tarkastella hieman tarkemmin tätä seikkaa. Kirkon tehtävä on ollut kasvattaa kansaa kaikilla elämän aloilla järjestykseen ja hyville tavoille. Seurakunnassa kirkonkokoukset laativat järjestys-säännöt ja vahvistivat sakko- ja rangaistusmääräykset erilaisista paheista, rikkomuksista ja häiriöistä. Tähän tuomiokapituli antoi vielä varsinaisen kehotuksen 1768, jolloin se sai laajemman toimintamuodon. Nämä kirkonkokoukset pidettiin yleensä kahdesti vuodessa, vapun ja mikkelin tienoilla, joka tapahtui emäseurakunnan kanssa yhdessä ja kokouspaikka oli yleensä kirkon sakaristo. Sitten oli vielä kirkkoneuvosto, joka yleensä kokousti paljon useammin. Siellä käsiteltiin kappeliseurakunnan asioita tarkemmin ja näitä asioita käsitteli pappi yhdessä rahvaan kanssa, myös kinkereillä. Tämä neuvosto muodostui yleensä papista, kirkonisännästä sekä kuudennusmiehistä. Kirkkoneuvosto oli valvova elin, sillä kuudennusmiehet oli eri kyliltä valittu ja he toimivat siellä järjestyksen valvojina. Kylissä on ollut käytössä myös oltermanni-järjestelmä, joka käsitteli enemmän maa- sekä tieriitoja. Ilmajoen kirkkoherra Salomon Hannelius siunauspuheessaan, jonka hän piti Gabriel Lagus vanhemman hautajaisissa kesällä 1759, kuvaili laajasti vainajan elämänvaiheita, ja osoittaessaan puheensa omaisille mainitsi mm.: "... Hän oli heille yksi suloinen ja sangen hyvänjohtoinen isä, joka heitä myös suuresti rakasti, että hän sydämens pohjasta kaikille hyvää soi, oikealla siveydellä heitä kohteli, ja koko voimallansa, usein yli voimansakin heidän parastansa etsi..." Puheensa loppuosassa Hannelius sanoi seurakunnalle: "...Te, jotka hänen sanankuulijans olitta, hyvin itse tiedätte ja muistatte, kuinka hän siinä 28 ajastaikana, kuin hän teidän sielujen vartiota edesseisoi, on pyytänyt kaikella voimallansa, sen mitan jälkeen kuin hänelle annettu oli, palvella Jumalaansa, ja sitä hänen kutsumisensa ala uskottua laumaa, sekä opillisella opilla että yksivakaisella elämällä. Ja taisi hän sen sitä paremmin tehdä, kuin Jumala oli hänen lahjoittanut hyvällä ruumiin voimalla ja terveydellä aina siihen vuoteen asti kuin kirjoitettiin 1755. Vuotena, joka mainittihin, tuli terveydes puutokset päälle moninaisten vanhuuden heikkousten kautta..." Kuolinhetkeksi hän mainitsee: ".. 10.päivänä kesäkuussa klo 9 aikana ehtoolla.." Ja leposijansa Gabriel Lagus sai vanhan kirkon lattian alla, keskikäytävän kohdalla vasta-päätä saarnastuolia. Kirjoittaja: Raimo Hieta Lähteet:
|
| © Porstua 2002 - Kaikki oikeudet pidätetään |