LATOMÄEN HISTORIAA ARKISTOJEN KÄTKÖISTÄ

Seinäjoen Alakylässä sijaitsevaa Latomäen tilaa on viljelty yli 250 vuotta. Latomäen uudistila perustettiin v. 1747 kruunun maille Ilmajoen Peltoniemen kylään. 1800-luvun alkupuolella talo jaettiin veljesten kesken Ala-Latomäeksi ja Yli-Latomäeksi. Vuosisadan loppupuolella tehtiin jako Rinta-Latomäkeen ja Larva-Latomäkeen. Latomäestä erotettua Tuomelaa ryhtyi viljelemään Jouppilasta tullut vävy.

Latomäki siirtyi Kortesmäen ohella Ilmajoen Peltoniemen kylästä Seinäjoen kylään 1830-luvun alussa. Seinäjoen seurakuntaan Latomäki siirtyi Ilmajoen seurakunnasta v. 1896.

Latomäen päärakennus oli siirretty parin sadan metrin päästä paremmalle paikalle. Rakennusryhmä sijaitsi Tuomelan rakennusten yhteydessä yhteisessä pihapiirissä. Näyttävä ja monella yhä muistissa oleva taloryhmä käsitti yhteensä n. 30 rakennusta. Myös Ilmajoentien varressa olleen Latomäen riihen saattaa moni vielä muistaa. Se paloi 1950-luvulla.

Molempien tilojen päärakennukset on vaihdettu uusiin 1990-luvun alussa. Latomäen vuodelta 1847 peräisin oleva aitta sekä mm. puori- ja liiverirati on säilytetty kunnostettuina.

Latomäen ja Tuomelan rakennusryhmää 1800-luvun puolivälistä. Keskellä Latomäen syytinkitupa, oikealla päärakennus. Syytinkitupa purettiin 1970-luvulla.

Syytingille tarkoin sopimuksin

Talojen vanhoista papereista löytyy mielenkiintoista sukujen historiaa. Myös Latomäen jälkeläisten arkistossa on säilytetty suvun vaiheita kuvaavia asiakirjoja.

Vuoden 1847 huhtikuussa pidettiin talvikäräjät Ilmajoen pitäjän Peltoniemen kylän Yli-Fossin talossa. Käsittelyssä oli mm. ensimmäinen lainhuudatus sukupolvenvaihdoksesta talonpoika Johan Johanpojan ja hänen toisen puolisonsa Maria Samuelintyttären siirtyessä eläkepäiville Alaseinäjoen kylän Latomäen isännyydestä. Kolmas lainhuudatus tapahtui vuoden 1848 puolella.

Vanhaisäntä ja -emäntä jakoivat Latomäen verotalon isännän ensimmäisestä avioliitosta oleville pojille Johan Johanpojalle ja tämän puolisolle Maria Matintyttärelle sekä Herman Johanpojalle ja Maria Antintyttärelle. Latomäen kartano, pellot, luhdat ja metsät jaettiin tasan poikien kesken. Myös torpat jaettiin 'kun niistä aika jättää niin tasan puoliksi'.

Johan ja Herman joutuivat sopimuksen mukaan maksamaan lunastusmaksua muille perillisille. Veljet Salomon Johanpoika ja Apsalon Johanpoika saivat talosta torpat viljeltävikseen. Salomonille tuli Alakylän Lähdesmäki ja Absalon sai Kiviharjun Ojajärvenkylästä.

Sopimus sisälsi tarkat säännökset vuotuisesta syytingistä. Johan ja Herman velvoitettiin maksamaan isälleen ja äitipuolelleen elannoksi yhteensä 3 tynnyriä rukiita, saman verran ohria, 4 tynnyriä silakoita ja 8 kappaa suoloja. Eläinten ylläpitoon vanhemmille piti toimittaa 10 kuormaa hyvää nurmiheinää, 4 sitomaa eli lyhdettä rukiin olkia ja 2 kuormaa ohran olkia sekä lästi (n. 65 hehtolitraa) hauteita eli ruumenia.

Edelleen oli 'vaarihin otettava', että syytinkiväellä tuli olla asunto, joksi määriteltiin aluksi yksi lämmin huone tai pakarin perässä rinnanpuolella oleva vähäkamari. Kamari olisi vanhanparin väliaikainen asunto, koska Johan ja Herman velvoitettiin yhdessä kustantamaan erityisen syytinkituvan rakentamisen heille. Rakennukseen tuli tehdä tuvan lisäksi porstua ja porstuan peräkamari. Syytinkituvan lisäksi vanhemmilla oli oikeus saada käyttöönsä pieni navetta ja yksi lato.

Polttopuita syytinkiläisille tuli tehdä 10 syltä vuodessa. Vanhapari antoi hevosensa pojille sillä ehdolla, että sai käyttää talon hevosta kirkkomatkoilla ja muulloinkin kyytiä tarvitessaan koko elämänsä ajan.

Syytinkiväelle tuli osoittaa 20 kapanalan (n. 3000 neliön) pelto Larva-Vainion rintapäästä. Perunamaaksi heille määrättiin kartanon alapuolinen vähäinen pelto. Syytinkiväellä oli oikeus pitää yhtä lehmää talon lehmien haassa.

Molemmilta pojilta he saivat viljeltäväkseen yhden kapanalan (n. 150 neliön) osuuden talon 'pellavaasmaasta'. Kummankin pojan hamppumaasta tuli antaa 2 kapanalaa syytinkiläisille. Vanha 'tupakkimaa' tuli säilyttää vanhanisännän omaisuutena. Kessumaa oli vanhanisännän yksin omistama, koska sitä koski seuraava ehto: 'mutta jos niin tapahtuis että Johan Johanpoika Latomäki ennen kuolis kuin hänen nyt oleva vaimonsa Maria Samuelintytär niin se tupakkimaa jää taloohin'.

Sopimuksessa säädettiin myös, että toisen puolison kuoltua puolet syytingistä lankeaa takaisin talolle.

Syytingille lähtenyt Johan Johanpoika kuoli v. 1853. Hänen poikansa Johan Johanpoika isännöi Latomäkeä vuoteen 1854, jonka jälkeen tila tuli Aleksander Johanpojan eli Aleksanteri Rinta-Latomäen haltuun. Häntä seuraavia isäntiä olivat Matti Latomäki vuodesta 1900 sekä vuodesta 1921 Aleksanteri, Jaakko ja Matti nuorempi Latomäki.

  Talon viimeinen asukas Maija (Maria) Latomäki kototalonsa tuvassa. Karmihyllyn viereiset ovet vievät peräkamareihin.

 Latomäen vilja-aittoja 1840-luvulta. Toinen aitoista on kunnostettuna yhä pihapiirissä.

Perukirjoista poimittua

Edellä kerrotussa syytinkisopimuksessa mainittu Herman Johanpojan puoliso Maria Antintytär avioitui leskeksi jäätyään Jaakko Matinpojan kanssa, joka tuli taloon vävyksi.

Talonemäntä Maria Antintytär kuoli v. 1874. Hänen jälkeensä tehdyssä perukirjassa on tyypillinen kuvaus talon omaisuudesta. Se kertoo tuona aikana käytetyistä taloustavaroista ja maataloustyökaluista. Luettelossa kerrotaan esineiden lukumäärä ja rahallinen arvo.

Latomäen emännän perukirjassa lueteltuja kupariesineitä ovat 2 kaffipannua, 3 nappoa, jalkapannu ja 'rauska' viinapannu. Kalustoon kuului myös tinatuoppi. Osittain rautaisia työkaluja olivat lapiot, talikot, kuokat, seinäpiilut, ojapiilut, kirveet sekä rautakanki ja puntari. Lapioita oli 7 ja kuokkia 6 kpl, muita työvälineitä oli pari kappaletta kutakin. Myös takan kraaku on mainittu luettelossa. Rautakaluja olivat lisäksi viikatteet ja sirpit, joita molempia oli 5, sekä 'pahankourat' eli eräänlaiset kuokat, pihdit, vasarat, sahat ja höylät. Ruoanlaitossa käytettiin rautaisia patoja ja pannuja. Jäämistössä oli myös peltiastioita. Työkalujen teroittamiseen käytettyjä tahkoja talossa oli kaksi.

Ajopeleistä luetellaan kiesit, 2 kirkkorekeä, 3 työkärryä ja 4 työrekeä. Erikseen on mainittu 3 rauta-anturarekeä. Peltokaluja olivat 2 äestä, 4 aaraa ja fältti. Silat, ränget ja suitset, joita kaikkia oli kolmet, liittyivät hevosen valjastukseen. Talon puukaluina mainitaan 3 'ammesta' ja 4 hinkkiä sekä tuvan ja kamarin kalusteet, kuten karmikaappi, vähempi karmikaappi, nurkkakaappi, pöytäkaappi, pöytä ja yhteensä 12 lavittaa. 'Seinäkello kaapin kans' oli arvokkain tuvan kaluste. Sen rahallinen arvo läheni jo kiesien hintaa. Piironkikaappi ja soffasänky olivat kamarin kalusteita.

Astioistakin pidettiin lukua. Latomäessä oli 8 ilmeisesti posliinista lautasta eli talterikkia, 2 paria kaffikuppeja ja 8 fatia sekä 3 koolia eli pesuvatia.

Jäämistössä oli myös säkkejä, vuotia, kattopäreitä, ihraa ja viljaa. Hevosen lisäksi on lueteltu 4 lehmää ja 4 hehvoa eli hiehoa, härkä, 2 vasikkaa, 4 lammasta ja porsas. Irtaimistoon kuului vielä virsikirja ja muutama pieni kirja.

Ajan tavan mukaan irtaimisto myytiin julkisella huutokaupalla ja sen tuotto jaettiin perillisten kesken.

Tellervo Lahti
Seinäjoen Historiallinen Yhdistys ry
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Etelä-Pohjanmaa -lehdessä, 20.4.2001, s. 6.

Lähteet:
Latomäen arkistoa ja valokuvia, suvun hallussa.
Ilmajoen tuomiokunnan perukirjat. Vaasan maakunta-arkisto.
Suomen maatilat V. Porvoo 1933.

URN:NBN:fi-fe20041237