Kasvava ongelma - Sofia Salmi

Tavat tarinoiksi - Tarinat tavaksi

Österin koulu on tavallinen korttelikoulu. Siellä on nolla-kuudesluokkalaisia. Pihassa on myös neuvola ja koulussa toimii sivukirjasto.
Peter ja Pekko ovat 12-vuotiaita ja viidennellä luokalla. Eeva on ujo tyttö, joka on samalla luokalla ja asuu Pimeäperän asuntoalueella rivitalossa. Hän on kymmenen pisteen oppilas.
Eeva nappaa reppunsa ja lähtee kävelemään kouluun. On syksyinen ilma. Tuuli puhaltaa ja puista varisee lehtiä. Eevaa jännittää matikan koe, joka on tänään. Hän luki kokeeseen vain eilen, mutta hän muistaa kaiken helposti. Koulussa hän huomaa, että hän on tullut niin aikaisin, että hän ehtisi mennä luokkaan ja lukea vielä kokeisiin. Kun Eeva astuu luokkaan, hän näkee, miten Pekko ja Peter ovat tukiopetuksessa ILMAN opettajaa. Eeva asettuu paikalleen kertaamaan matikkaa. Oppilaat ryntäävät luokkaan.
Tunti menee pulisten ja hulisten. Opettajaa ei vieläkään näy. Peter jopa potkii palloa. Juuri, kun rehtori Hannu Penttilä astuu luokkaan ilmoittaakseen opettajan sairastumisesta, kuuluu: Präts!

Jalkapallo osuu lampun säleikköön. Pojat jähmettyvät ja kaikki ovat hiljaa.
Ninnin päälle pudonnut säleikkö on ihan säpäleinä.
Rehtori hätäilee:– Hakekaa jäätä. Soitan hätäkeskukseen. Pysykää rauhallisina. Vahtikaa Ninniä, ettei hänen olonsa pahene. Katsokaa, ettei hän tukehdu omaan kieleensä.
Rehtori sanoo, ettei kukaan lähde pihalle ennen kuin tämä on selvitetty.
Ambulanssi tulee parin minuutin kuluttua.
Rehtori kysyy: - Voinko tulla mukaan?
- Valitettavasti ette ennen kuin hänen tilansa on tutkittu.
Ambulanssi lähtee Ninni mukanaan.
Rehtori kysyy:
– Kuka sen teki?! Olen monta kertaa sanonut: Älkää potkiko palloa! Olenhan kertonut satoja kertoja sen tarinan, kun yksi tyttö loukkaantui… …Mutta tarinat sikseen.
– Mi, mi … … … … … mi, mi. Peter sanoo.
– Minä tein sen! Eeva huutaa
Nyt Eeva ihmettelee, miksi hän oli sanonut niin. Kai siksi, että tyttö on ihastunut luokan söpöimpään poikaan, Peteriin. Kaiken lisäksi säleikkö tippui Ninnin, hänen parhaan kaverin päähän. Ninni on loukkaantunut pahasti. Nyt Eeva on liemessä.
Pihalla Peter kysyy: – Miksi sanoit niin?
Lilli on sanaton. Mitä hän voisi sanoa? Senkö, että on ihastunut Peteriin, mutta hän väittää kuitenkin:
– Tuntui vaan siltä!
Peter kiitää kuin nuoli koulun jälkeen omaan huoneeseensa. Äiti tulee sinne:
- Mikä sinua vaivaa? Onko koulussa sattunut jotain?
- Joo, opettaja on kipeä ja sijaisopettajaksi tuli rehtori,…
Peter selitti koko tarinan siten kuin rehtori luulee asian olevan.
- Huh huh aika moinen tapaus, äiti vastaa ja lähtee huoneesta.
Mitä Peter tekisi? Pojasta tuntuu, että kaikki kaatuu hänen päälleen. Hänen on pakko kertoa totuus, vaikka se tuottaisi hankaluuksia. Omatunto kolkuttaa hänen päässään. Hän ei saa nukuttua.
Kello soi. Nyt Peterin on koottava itsensä ja kerrottava, mitä todella tapahtui. Peter menisi kertomaan heti tunnin alussa rehtorille, joka on heidän sijaisopettajansa.
– Eeva, minä haluan ja aion kertoa kaiken! Peter sanoo. Eeva on vaiti.
Tunnin alussa Peter menee rehtorin luo ja yrittää kerätä itsensä:
– Mi…mi…miten se Ninni voi?
– Samoin kuin eilen, rehtori rykäisee, - Kauheaa, että juuri parhaille ystävyksille käy noin! Ihmettelen myös, miksi Eeva potki palloa. Hän ei harrasta jalkapalloakaan.
Peter ei tajunnut, mikä häneen meni. Hänen olisi pitänyt tunnustaa.
Olen oikea jänishousu, Peter ajattelee.
Myöhemmin Peter kuulee kävellessään kanslian ohi rehtorin moittivan pelästyneelle Eevan äidille:
– Miten olette lapsenne kasvattanut?
Nyt Peter on vieläkin pahemmassa pinteessä. Hänen pitäisi tunnustaa ennen kuin Eevan vanhemmat maksavat sairaalamaksut.
Peter käy katsomassa Ninniä sairaalassa, jossa hän kuulee, että Ninnin tila on aika paha. Peter juoksee itkien kotiin. Hän harjoittelee peilin edessä anteeksi pyytämistä.
Koulussa kiertää huhu, että Ninni on kuollut. Onneksi Peter varmisti asian rehtorilta. Ninni on yhä elossa!
Nyt Peter yrittää jälleen tunnustaa:
– Mi…minä toivon, että Ninni paranee.
Ei, taas väärin!
Peter yrittää miettiä, mikä olisi helpoin tapa kertoa totuus. Matikan tunnilla hän vain miettii ja miettii, eikä kuule lausettakaan siitä, mitä Hannu-rehtori sanoo.
Kello soi. Jokin pakottaa Peterin lähtemään ja kertomaan asiasta vasta huomenna. Kotona odottaa ihana yllätys: He lähtisivät laivalle huomenna kello 12.
Äiti kirjoitti kiireisenä Peterin reissuvihkoon päivän loma-anomuksen.
Seuraavana aamuna Peter päättää jälleen yrittää kertoa, mutta kun hän tulee koulun oville, hän muistaa, että onkin lauantai.
Nyt on paha paikka. Hän ei voi vieläkään kertoa totuutta.
He lähtisivät tänään satamaa kohti. Mitä hänen pitäisi tehdä? Nyt hän keksi. Hän säästäisi uutisen maanantaiksi. Ei. Se ei ole hyvä ajatus. Hänen täytyy vain miettiä.
Automatka koittaa. Peter heittää kännykän reppuunsa ja astelee varoen autoon.
– Isä ja äiti… Minä potkaisin sen lampun säleikön rikki ja Eeva otti siitä syyt niskoilleen. Minä toimin todella huonosti! Häpeän sitä todella paljon, hän puhuu hiljaa.
Äiti ja isä moittivat:
– Mikä sinuun oikein meni? Olemmehan aina sanoneet, että mene istumaan luokassa omalle paikallesi.
Peterin isä puhuu rehtorin kanssa puhelimessa:
– Täällä on Peter Isokyrön isä, Pekka Isokyrö. Poikani Peter potkaisi sen pallon siihen säleikköön, eikä Eeva oikeasti tehnyt mitään, isä paljastaa.
– Jaahas, minäkin olen vähän ihmetellyt, miten Peter on ollut niin kauhean erikoisella päällä. Minun pitää soittaa Eevan äidille. Haluan nähdä teidät heti maanantaina! rehtori sanoo.
Puhelu loppuu. Kaikki ovat hiljaa. Vihdoin Peter kysyy:
– Ei kai tämä häiritse meidän matkaamme?
– Tietenkin se vähän häiritsee! äiti huomauttaa.
Peter kysyy, voisiko soittaa vielä Ninnille ja pyytää anteeksi. Niin hän tekeekin.
- Ninni.- Peter tässä, moi! Anna anteeksi se lamppuhöskä. Se oli vahinko!
- Ei se mitään. Pääsen ylihuomenna jo kouluun, mutta lupaa olla potkimatta palloa sisällä.
- Minä lupaan, moi!
Laivalla menee mukavasti. Kaikessa touhussa ei edes muista koko kohtausta. Maanantaina Peterin isä tulee koululle. Rehtori ja Pekka puhuvat paljon. Peter huomaa, että Ninni on tullut taas kouluun. Eevan ja Peterin välit ovat selvittämättä. Kun Peter menee tapaamaan Eevaa, Peter sanoo:
– Olin todella raukkamainen, kun en kertonut totuutta. Mutta miksi sinä otit syyn niskoillesi?
– Minä olen varmaan vähä ihastunut sinuun… Eeva sanoo.
Peter hymyilee punastuen ja lähtee pois.
Kotona Peter joutuu arestiin ja lupaa mennä jatkossa istumaan heti omalle paikalleen ja lupaa kertoa heti kaikki pahat asiat jotka on tehnyt.

Sofia Salmi